Wienissä saa makkaraa ja hodareita sieltä ja täältä, mutta kaksi nakkikioskia nauttii erityisestä legendamaineesta – tai tarkemmin katsoen kolme, koska yhtä on nykyään kaksi.
Toinen näistä on yli sata vuotta samalla paikalla pyörinyt Kaiser Zeit, ja toinen kahdeksi jakautunut Bitzinger. Ensin mainitussa meinasi käydä köpelösti, kun ainoa käypä maksuväline olikin käteinen, ja J jätti minut pantiksi saatesanoilla ”voit pitää hänet, jos en palaa takaisin”.
Onneksi lähintä pankkiautomaattia ei tarvinnut lähteä hakemaan aivan Tonavan toiselta rannalta, mutta sivuhaaran siinä sai silti ylittää. Keskimääräinen rahanhakumatkan kesto kioskilta on noin yksi makkara. Onneksi ei sen pidempi, sillä en kyllä olisi halunnut jäädä wieniläiseksi makkaravaimoksi, vaikka Wien kovin viehättävä kaupunki olikin.
Bitzingerin lahjusvoucherit tulivat Wienin matkailutoimiston pressipaketin mukana. Näillä sai valitsemansa makkaran ja juoman, sekä jälkkäriksi vohvelipaketin. Kovin wieniläistä ja erinomaisen herkullista.
Näillä kioskeilla myytävä hodari tuntuu melkein vitsiltä, sillä hodarisämpylä on oikeasti jalan mittainen patonki. Tosiammattilainen tosin syö käsekrainerinsa mukana tarjoiltavan hapanleipäpalan kanssa.
Käsekrainer on paikallinen herkkupötkö, josta saa parhaan käsityksen ajattelemalla juustomakkaraa. Kuulosti minusta epäilyttävältä ensialkuun, mutta lopulta totesin sen olevan parasta mitä näiltä kioskeilta saa – siis tietenkin heti samppanjan jälkeen. Ei voi kuin arvostaa kaupunkia, jossa makkarakin tarjoillaan kuplien kera, vaikka yleisempi juoma näyttikin olevan jättituoppi olutta.
No, kupliihan sekin.
Makkarakioskilta toisella voi suhata esimerkiksi Vienna Cardin* suomin oikeuksin: kortin voi ostaa joko 48 tai 72 tunniksi, ja sillä saa matkustaa tämän ajan rajattomasti julkisissa liikkumavälineissä. Tämän lisäksi kortilla saa alennusta erilaisista nähtävyyksistä, kuten nyt vaikka museoista. Alle 15-vuotiaat saavat matkustaa maksutta vanhemman kanssa samalla kortilla.
Monessa suuressa kaupungissa tällaiset kortit saattavat olla kalliitakin (esim. Berliinissä vastaava kortti maksaa 40€), mutta Vienna Card tuntuu suhteellisen edulliselta: kalliimpikin versio kustantaa vain 25€. Toisaalta monessa paikassa korttiin on sisällytetty joitakin pääsymaksuja suoraan, kun taas Vienna Cardilla kaikki edut olivat nimenomaan euro- tai prosenttimääräisiä alennuksia, ja usein vielä aika merkityksettömän pieniä. Julkisen liikenteen vuoksi kuitenkin pidin korttia hyvänä.
Vienna Card olisi käynyt myös monessa sellaisessa paikassa, joita emme olisi tulleet edes ajatelleeksi: esimerkiksi hotellimme ravintolasta olisimme saaneet -10% alennuksen korttia näyttämällä, vaan emmepä me moista tajunneet. Jos päädyt Vienna Cardin käyttäjäksi, on lempeä vihjeeni, että vilkaise vaikka kahdesti kortin mukana tulevaan opukseen.
Ja jos mielit mamuksi makkarakioskille – tiedät mitä tehdä.
* Vienna Cardin tarjosi Wienin matkailutoimisto
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi.
Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!