Ruokamatkailukokemusten perässä juokseminen johtaa välillä hieman väistämättäkin tilanteisiin, joissa paikalliset erikoisuudet tuntuvat vähän liiankin erikoisilta.
Toisaalta tarpeeksi monen järkytyksen jälkeen alkavat ne kaikista kummallisimmatkin kokeilut vaikuttaa loppujen lopuksi melko tavanomaisilta. Tällöin kanapuurot ja vatsalaukkutacot putoavat ”erikoisien ruokakokemusten” kategoriasta ihan vain tavalliseen ällöttävien ruokalajien listan jatkeeksi.
Ja vaikka näin on monen alkujaan uppo-oudolta tuntuneen ruokakokeilun kanssa käynyt, on silti vielä olemassa kolme sellaista ruokalajia, joiden syömistä vielä edelleenkin pidän aika erikoisina kokemuksina. Cocoa Etsimässä -matkablogi haatoi minut kertomaan näistä täällä blogissa #MaistuvaMaailma-blogihaasteen merkeissä. Hieman kesti haasteeseen tarttumisen kanssa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Here we go, kolme oudointa syömääni ruokaa maailmalla:
#MaistuvaMaailma 1 – Marsu – Perun kansallisruoka
Perun ruokakulttuuri jaotellaan yleensä rannikon (costa), vuoriston (sierra) sekä viidakon (selva) ruoka-alueisiin, joissa jokaisessa luonnollisesti syödään enimmäkseen sitä mitä luontoäiti tarjoaa: rannikolla esimerkiksi syödään paljon erilaisia kalaruokia ja äyriäisiä, kun taas vuoristossa juureksia, maissia, porsaan- ja naudanlihaa, marsuja sekä siipikarjaa. Viidakossa ruokalista näyttää eksoottisimmalta, ja tyypillisiä proteiininlähteitä ovat mm. tapiirin, vyötiäisen, kilpikonnan, villisian, erilaisten jyrsijöiden ja apinoiden liha, sekä erilaiset hyönteiset.
Näistä marsu luokitellaan yhdeksi Perun tärkeimmistä kansallisruokalejista, ja sitä söin Perussa asuessani muutamia kertoja. Ikävintä marsussa on sen esillelaittotapa: marsu tarjoillaan perinteisesti päineen, silmineen ja ennen kaikkea hampaineen kaikkineen. Maku ei kuitenkaan ollut sen kummoisempi kuin kanassa. Tämä alla oleva kuva on napattu ruokafestareilta Limassa, tässä marsu poikkeuksellisesti friteerattuna ja hampaat poistettuina. Silmät olivat silti vielä paikallaan.
#MaistuvaMaailma 2 – Uzbekistanilainen läskirusinapata
Uzbekistanin Samarkandissa söin illalista paikallisen perheen luona, ja sain samalla seurata myös tämän ruoan valmistumista. Itse ruoka ei sinänsä ole mikään niin ihmeellinen, mutta se on silti yksi ällöttävimmistä asioista joita olen koskaan syönyt.
Kyseessä on käytännössä liha-/läskipata, jossa on seassa järkyttävä määrä rusinoita (vihaan rusinoita!), riisiä, valkosipulia, porkkanaa sekä viiriäisen munia. Ei kuulosta ihmeelliseltä, mutta jouduin oikeasti taistelemaan, että sain tuota paikallisherkkua suustani alas. Syömättäkään ei voinut jättää, kun ruokaa hartaasti meille valmistanut perhe katseli ylpeyttä tikahtuen vierestä. Tilannetta ei helpottanut väkisin eteen kannettu vodka, jonka onneksi kuitenkin onnistuin livauttamaan vieruskaverille.
Paikallistarinoiden mukaan tässä ruoassa käytettyjä viiriäisen munia tulee syödä harkiten, koska niiden syöjä muuttuu vaaralliseksi mieheksi. Söin testiksi useita, mutta mitään ei tapahtunut, todennäköisesti koska olin jo valmiiksi vaarallinen.
#MaistuvaMaailma 3 – Vyötiäinen juhla-ateriana Meksikossa
Meksikossa asuessani törmäsin vyötiäiseen ainoastaan yhden kerran – päivällisellä. En tiedä miten paljon Meksikossa oikeasti armadilloa lopulta pistetään pöperöksi, mutta ainakin jotkut vyötiäislajit ovat uhanalaisia, joten toivotaan etteivät ainakaan ne päädy näihin patoihin. Joitain artikkeleita luin myös, joissa kerrottiin vyötiäisen olevan potentiaalinen leprabakteerin kantaja. Hrrr.
No, mikään kovin yleinen ruokalaji vyötiäinen ei ainakaan meillä Coatzacoalcossa ollut, ja tämäkin yksilö oli valmistettu jonkun enon tai serkun syntymäpäivän kunniaksi. Aika ällöttävältähän tuo näyttää, mutta maussa ei sinänsä ollut moittimista. Liha oli kuin jänis ja possu olisivat saaneet lapsen, ja siitä olisi tehty nyhtölihaa. Vyötiäinen valmistetaan tyypillisesti omassa kuoressaan pitkään hauduttamalla.
Haasteen minulta eteenpäin saavat Travelloverblogi, Andalusian Auringossa, Adalmina’s Adventures sekä Muuttolintu.
Jos tulit haastetuksi, tee näin:
- Jaa blogissasi ikimuistoinen ruokakokemuksesi maailmalla. Se voi olla hauska, koskettava, romanttinen, hurja, erityisen onnistunut tai erityisen pieleen mennyt ruokakokemus. Mikä syömiseen liittyvä stoori sinulle onkaan jäänyt päällimmäisenä mieleen matkoiltasi. Esimerkiksi ”Viisi ihaninta herkkua, joita olen maailmalla syönyt”.
- Merkitse postaus hästägillä #MaistuvaMaailma ja linkitä Cocoa etsimässä -blogiin
- Haasta haluamasi määrä bloggaajia kertomaan omista ikimuistoisista ruokakokemuksistaan maailmalla. Haastettujen ei tarvitse olla matkabloggaajia, vaan kaikki genret ovat haasteeseen enemmän kuin tervetulleita!
#MaistuvaMaailma on Cocoa etsimässä -blogin aloittama kampanja, jonka tarkoituksena on tutustuttaa blogien lukijoita eri maiden ruokakulttuureihin omakohtaisten tarinoiden kautta. Täyttäkäämme internet matkaruokatarinoilla ja jakakaamme rikkaiden ruokakulttuurien ilosanomaa yhdessä!
Kommentit (35)
Kiitän haasteesta! Mitään noin eksoottista en ole syönyt, mutta kuten kuvistani yleensä näkee, syönyt olen. Saattaa kestää hetken, että kokoan itseni, ajatukseni ja ruokakokemukseni, mutta mukana olen vahvasti. Kaikki ruoka kunniaan. Paitsi nuo marsut. En tykkää. Itkien, kun ystäväni marsun aika oli tullut. Ja hän ei päätynyt lautaselle.
Marsu on kyllä vaikea, mullakin oli sellainen lemmikkinä kun olin lapsi. Mutta nää Perun marsut on sellaisia isoja ja pulleita, vähän rotan näköisiä. Auttaa asiaa ettei ole niitä samoja somia rusettimarsuja mitä me pidetään täällä lemmikkeinä.
Hahahah ihan mainio tämä postaus! Ja kyllä sinä olet matkustellut, huh huh!
Mahtava haaste, mutta itse en valitettavasti keksi mitään :( vaikka olenkin käynyt yli 20 maassa, en muista mitään eksoottista!
Ehkä koirasta tehty liemi Kiinassa....
T.: Lotta
http://www.shelivesherdream.com/fi/
ps. aloitin bloggauksen hiljattain myös suomeksi! Olisi ihanaa jos ehtisit käydä tsekkaamassa!
Huomasithan, että haasteeseen saa osallistua ihan millä tahansa mieleenpainuvalla kokemuksella? Voi olla esim. 5 parasta ruokaa joita on päässyt maistamaan, tai 5 ihaninta hetkeä joihin on liittynyt ruoka. :-)
Täytyy käydä kurkkimassa sun blogia, kiitos kommentista! ^__^
Muistan lukeneeni tästä marsun popsimisesta joskus aikoinaan! :) Ehdottomasti haluan maistaa, vaikka kieltämättä tuo esillepano silmineen kaikkineen ei varsinaisesti nosta vettä kielelle. Kiitos haasteesta, täytyy ehdottomasti lähteä mukaan, joskin hetki voi kestää. Eksoottisin ja kyllä myös hirvein asia mitä on tullut maistettua on ankanalkio höyhenineen, mut tulevalla Kambodzan matkalla on hämähäkki ruokalistalla, katsotaan kumpi voittaa...
Hyii, luulen että mun raja menee höyhenissä... :D
Hymm... Jäin miettimään mikä olisi oudointa/vastenmielisintä. Ötököitä on tullut syötyä, juotu käärmeenverta, sammakot on herkkua ja erilaisia mereneläviä on syöty hyvällä ruokahalulla. Ehkäpä se kohdallani on niin, että mikään ei saa minua edes kohteliaisuuden vuoksi syömään mitään kovin vastenmielistä :D
Ehkä siinä käy niinkin, että jossain vaiheessa sitä vaan tottuu ns. "kaikkeen", eikä loppujen lopuksi mikään ole niiiin ihmeellistä. Muistaakseni olin aivan ihmeissäni kun 18-vuotiaana ekan kerran Meksikossa sain eteeni juustokuorrutetun, uunissa paistetun keittobanaanin. Nyt se ei enää niin erikoiselta tunnukaan. :D
En ole itse noin eksoottisia herkkuja syönyt. Toisaalta omaan silmään tuo kakkosvaihtoehto ei näyttänyt kovinkaan pahalle (pidän rusinoista), joten noista olisin sitä ehdottomasti maistanut.
Katsoin joskus dokumenttia, jossa marsu tapettiin perinteisellä tavalla ruoaksi puristelemalla sitä puolityhjän hammastahnatuubin tapaan alavartalosta kohti päätä, jolloin veri pakkautuu päähän ja se kuolee siihen. Se oli kamalannäköistä :/.
Uskon kuitenkin, että liha on varmaan ihan hyvää.
Haha, joo se olisi varmaan ollut ihan iisi jollekin joka ei kammoaisi rusinoita kuten minä. :D
Kamalalta kuulostaa tuo marsun kohtalo, vaikka totuushan on ettei minkään eläimen teurastaminen kaunista katseltavaa ole. :-( Marsun liha on ihan ok, mutta siinä on kamalasti pieniä luita, eli aika työläs syötävä se on. En pane pahakseni jos en enää ikinä syö marsua uudelleen. :-)
Voi marsuparkaa! Oot kyllä saanut aika eksoottisia elämyksiä! Odottelen itse juuri tadzikistanilaisten ja kirgisialaisten perinneherkkujen kavalkaadin alkua innolla...
Ehkä niilläkin on fiksaatio rusinoihin :D
Suomalainen eines on oudointa, mitä olen ikinä syönyt. Onneksi meitä kuluttajia on varjeltu tiedolta, mitä ne oikeasti sisältää, mutta kanan nahka ja traani taitavat osua aika lähelle. Maku on eltaantuneen kuvottava. Voisin mainita vielä Forssan maksalaatikon, koska vihaat rusinoita.
Kaukomailla ollessa taas olen syönyt pääosin syömäkelpoisia ruokia.
Eineksissä on kyllä aikamoisia settejä tarjolla. Mulle just maksalaatikko on paljon suurempi kauhistus kuin mikään näistä tässä postauksessa. :D
Taitaisi jäädä nuo lautaselle,kuten myös sammakon koivet, puolikkaat kananpojat, hedelmöittynyt muna, skorppionit jne. Ei vaan lähde, on ruoan haaskuuta jos minulle tuollaista tarjotaan/ostetaan. Kiitos, mutta ei kiitos!
Sammakon koipia kiinnostaisi kyllä maistaa, mutta nuo muut eivät kyllä varsinaisesti mitään hirveää ruokahalua herätä!
Yyh. Vaikka pidän itseäni ennakkoluulottomana ruokaihmisenä, jäisi tuo marsu ehkä silti silmineen lautaselle. Oudoin syömäni asia lienee härän penis, jota madcook shown Riku ja Tunna tarjoilivat tv-sarjan kenraaliharjoituksessa. Maku oli mieto, suutuntuma ehkä vähän sitkeä, kokonaisuutena hyvinkin syötävä.
Tuosta rusinaruuasta tuli mieleen opiskeluaikoina koettu ensikosketus itämaisiin keittoihin, kun samassa soluasuntolassa bunkannut aasialainen perhe kutsui minut illallispöytäänsä. Keitossa lillunut merilevä maistui tajuttoman pahalle, mutta tutkailevien katseiden alla oli pakko lusikoida koko keitto loppuun.
Mä en ole muuten koskaan ainakaan tietääkseni maistanut kieltä, ja se tuntuu jo ajatuksena ihan hirveältä. Uskon kyllä että taitava kokki tekee hyvää ruokaa niin kielestä kuin peniksestäkin. :| Kivekset vois kanssa olla sellainen aika vaikee, tai joku silmä. Hrrr.
Lapsuudesta muistan kielen keittämisestä lähteneen ällöttävän hajun, äidin herkkua kuulemma. Kieli sinänsä on hyvää, kunhan se tuodaan tarjolle kuorittuna ja ohuiksi viipaleiksi leikattuna. Kielen pintatekstuurin ajatteleminen aiheuttaa mulle edelleen kylmiä väreitä. Kiveksiä söin toukokuussa Tallinnassa Saltissa. Annoksessa maistui lähinnä ruisjauhoihin tehty frittitaikina, ovat siis mietoja maultaan.
Kiitos, mutta ei kiitos. Mulla on todella herkkä oksennusrefleksi, joten mä en voisi syödä edes tavispitsaa samassa pöydässä jossa joku vetää kitusiinsa marsua tai jotain apinanaivoja Ennemmin sitä Forssan maksalaatikkoa, ja maksalaatikossahan pitää olla rusinoita
Haha, mulla tulee oksennusrefleksi helpommin maksalaatikosta kuin mistään näistä tässä mainituista :D
Ymmärrän, mun mieskään ei suostu syömään maksalaatikkoa :-) Mulle tuollaisista kotiruuista hernekeiton keittäminen on sellainen mitä samoissa sisätiloissa ei voi tehdä, koska se haju saa mut ihan konkreettisesti yökkimään. Toinen joka oksettaa, on kesäkeiton haju. Se on se kuuman maidon haju. Kun teen mikrossa kaakaota, laitan aina kaakaojauheen siihen maidon päälle jo mikroon (mies kuumentaa maidon ja sekoittaa jauheen sitten vasta), muuten alkaa yökkiminen. Ja yökkään siis todella helposta. Mutta ainakin yksi vie minustakin voiton, mulla oli aikoinaan työkaveri joka ryntäsi yökkäämään jos löysi hiuksen ruuastaan ja silloin sille tuli kiire, hyvä kun vessaan ehti.