La Vida Loca 2.0 Matkablogi

Berliinissä on yhteensä 20 ravintolaa, jotka ovat ansainneet itselleen Michelin-tähtiä. Kuudella näistä ravintoloista on kaksi tähteä, ja lopuilla neljällätoista yksi tähti. Sekä lyhyellä että pitkällä matematiikalla voi päätellä, että Berliini on 26 Michelin-tähden kaupunki – siis melko erinomainen kohde ruokamatkailijalle.

Selasin kaikki Berliinin Michelin-ravintoloiden nettisivut läpi, mutta syystä tai toisesta päädyin hylkäämään niistä jokaisen: nettisivut eivät toimineet mobiililaitteella, menusta ei kerrottu mitään, hinnat olivat pompanneet menestyksen myötä tähtitieteellisiksi tai lopulta olin liian myöhässä pöytävarauksen kanssa. Hotellimme aamiaisravintola oli yhden tähden ansainnut Les Solistes by Pierre Gagnaire, mutta sinne emme halunneet suunnata illalliselle. Lopulta päädyin ihan vain katsomaan mitä Google oli mieltä hakusanoista ”Fine Dining Berlin” – ja löysin Glassin.

Selvisi, että Glass on jo kolmesti ollut ehdolla seuraavaksi tähtiravintolaksi Berliinissä, mutta on toistaiseksi vielä jäänyt listalta pois. Tavallaan hyvä niin, sillä saimme sinne pöytävarauksen helposti, eivätkä hinnatkaan olleet yhtä hurjat kuin listasijoille päässeillä. TripAdvisorissa Glass oli saanut paljon kehuja, ja kaiken huipuksi se sijaitsi viiden minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme.

Glass oli huikea! Olimme saaneet kaksi keittiön tervehdystä jo ennen kuin olimme edes nähneet ruokalistaa, joka lopulta tuotiin eteemme kirjekuorissa. Jokaisessa kirjekuoressa oli jokin ruokaan löyhästi tai suoraan liittyvä sitaatti, ja viinilistaa sai tutkia pöytään tuodulta iPadilta.

Ennen ensimmäistä alkuruokaa olimme saaneet keittiöltä jo neljä tervehdystä, joista huikein oli tämä: kananmunan kuoreen tehty makea omenaherkku, jonka sisältö jäi minulle mysteeriksi, mutta jonka kohdalla julistin etten enää koskaan haluaisi syödä maailmassa mitään muuta.

CORAVIN

Glassilla oli käytössään Coravin-laite, jonka avulla viinipulloon voi työntää korkin läpi ohuen neulan, jolla viiniä imetään pullosta vain yhden lasillisen verran. Pulloon syntyvää tyhjää tilaa täytetään argon-kaasulla, jonka ansiosta viini ei pääse hapettumaan. Laitteen neula on ohut, ja tämän ansiosta korkki itsestään (ts. korkin oma elastisuus) sulkee touhusta syntyneen pienen reiän. Tämä mahdollistaa ravintolalle vähäisemmän viinihävikin, kun taas tavan ihmiselle selkein etu on, että hienommistakin pulloista raaskii ottaa maistiaisen ilman karmivaa pakkoa juoda koko pulloa kerralla! ;-)

METSÄ LASISSA

Ensimmäinen alkuruoka oli nimeltään ”metsä lasissa”, ja siihen kuului yrttejä, sieniä sekä savua. Saksassa ei muuten kuulemma ymmärretä sellaista kuin ”puolikkaat kaadot”, joten päädyin ottamaan koko viinimenun täysillä laseilla. Viiden ruokalajin setissä tämä oli ihan ok valinta, ja ensimmäisen alkuruoan kanssa tarjoiltiin ehkä illan paras lasillinen: ranskalainen Domaine Jean-Marc Bouleyn Volnay vuodelta 1988.

MAAILMAN PARAS TARTAR

Toinen alkuruoka oli mielipuolisen mahtava tartar. Tartar on yksi ehdottomista suosikeistani melkein aina, mutta ladies and gentlemen: we have a winner. Maailman parhaan tartarin saa Glassista.

HAMACHI

Ensimmäinen pääruoka oli keltapyrstöpiikkimakrilli, eli hamachi. Yleensä tätä käytetään sushin tai sashimin valmistukseen, mutta toimi myös tällaisena loistavasti. Kyljessä mm. avocadoa, marinoitua punasipulia ja kurkkua.

Tässä välissä keittiö kehoitti meitä puhdistamaan kitalakemme, koska olimme siirtymässä kyyhkyseen. Tämä tehtiin oliiviöljypohjaisella miniannoksella, jossa oli ehkä piparminttua:

SQUAB

Myös kyyhky oli taivaallista. Perinteistä jakoa mahtaviin alkuruokiin ja antiklimaattisiin pääruokiin ei syntynyt, joten tartarin ohella tämä oli illan kirkkain tähti. Mahtava annos!

JÄLKIRUOKA

Olisimme halunneet maistaa aterian lopuksi paikan tunnetuinta annosta Candy Boxia, jossa kikkaillaan nestemäisellä typellä. Tätä ei kuitenkaan ollut tällä kertaa saatavilla, joten jälkiruoista oli tarjolla kaksi eri vaihtoehtoa, joista päädyimme kokeilemaan molempia. J:lle tilattiin valkohomejuustoa marjasorbetilla, ja annos jäi aika tylsäksi.

Oma settini sisälsi suklaamoussea, päärynää, suklaakastiketta sekä herkutattia, joka maistui aivan kinuskilta! En juurikaan ole jälkkärifani, mutta tämä oli huikea annos kakanmuotoisesta esillepanosta huolimatta. Illan toiseksi suosikkiviiniksi nousi viimeiseksi tarjoiltu riesling. ♥

Ainoa kamala hetki oli tässäkin ravintolassa laskun maksun aika, mutta kyllä laadusta lopulta mielellään maksaa. Loppusumma kahden hengen viiden ruokalajin illalliselle oli 220€, kun vain toinen meistä otti viinipaketin ruokien kylkeen. Ihan kohtuullista loppujen lopuksi. 5/5, vilpittömät suositukseni tälle jos tulee Berliinissä fine dining-nälkä.

GLASS
Uhlandstraße 195
10623 Berlin
www.glassberlin.de