Tämä on ollut niin matkailun, kuin muunkin elämän kannalta hieno vuosi – siitäkin huolimatta, että syyspuoli on ollut ennätyksellisen rankka niin töissä kuin noin muuten.
Varsinkin joulukuun alku meni meiltä aika lailla erilaisissa merkeissä kuin oli suunniteltu: armas mäyräkoiramme Chili sattui ahneuksissaan yön pimeinä tunteina murtautumaan roskikseen, ja pistelemään sieltä poskeensa kokonaisen broilerin raadon ihan kokonaan luineen ja rustoineen päivineen. Koska kääpiömäyräkoira painaa keskimäärin alle viisi kiloa, on kokonainen broileri siinä paketissa aikamoinen paukku.
Tästä tempauksesta seurasi leikkaus, kahdeksan lääkekuuria, komplikaatioita, verikokeita, rikkoutunut vatsalaukku, uusi leikkaus sekä viime tipassa tehty elvytys leikkauspöydälle. Ennuste oli toisen leikkauspäivän iltana pikemminkin lohduton kuin lohdullinen, ja elimme loppujen lopuksi kaksi viikkoa tilanteessa, jossa emme tienneet olimmeko 3-vuotialle maastonakillemme sairaanhoitajia vai saattohoitajia.
Saimme kuitenkin parasta mahdollista hoitoa ja palvelua porvoolaisessa Eläinklinikka Avecissa, ja paras joululahja tänä vuonna olikin ehdottomasti se, että Chili vietti joulua omana reippaana itsenään meidän kanssamme, vaikka ehtikin pelästyttää meidät moneen kertaan todella pahasti.
Chili toipui lopulta siinä määrin, että uskalsimme myös lähteä joulumatkallemme Berliiniin, vaikka matkan peruminenkin kävi mielessä useammin kuin kerran.
Jouluinen Berliini
Berliini oli jouluvalaistuksessa kiva, ja paljon sykähdyttävämpi kuin edellisellä visiitillä. Vettäkään ei satanut kuin yhtenä aamuna, vaikka etukäteen pelkäsin että saisimme osaksemme vaakasuoraa tihkua koko neljän päivän täydeltä.
Koko Berliinin matka muuntautui mielestäni ymmärrettävästi edeltävien viikkojen tapahtumien vuoksi ruokamatkan sijasta hermolomaksi, ja olikin sellaiseen oikeastaan aika vaivattoman helppo kohde. Onneksi olimme tulleet varanneeksi myös astetta hienomman hotellin, sillä kun oli tällä kertaa tavallista suurempi merkitys.
En silti voi edelleenkään sanoa mitenkään hullaantuneeni Berliiniin, ja tietyllä tavalla kaupunki on minusta edelleenkin ihan vaan tylsä. Ehkä kuvaavinta lienee se, että eniten tykkäsin juuri hotellistamme, sekä viimeisen illan ravintolasta, joka olisi kuitenkin voinut olla mikä tahansa fine dining-ravintola missä tahansa eurooppalaisessa kaupungissa – tajunnanräjäyttävän laadukas, muttei mitenkään leimallisesti berliiniläinen.
Muuten otimme nähtävyyksien katselut ja muut aika rennosti – kiersimme merkittävimmät ja kurkkasimme kahteen museoon ottamatta oikein mistään mitään paineita. Kävimme leffassa, tuijottelimme antikvariaattien ikkunoita ja söimme makkaroita. Haahuilimme ympäriinsä, ostimme amerikkalaisen ketjukahvilan donitseja ja nukahdimme rättiväsyneinä hotellin pehmeiden lakanoiden väliin.
Oikeastaan juuri sellaista mitä kaivattiinkin. Kiitos siitä, Berliini!
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!
Kommentit (10)
Hui kamala tuota teidän maastonakin tempausta! Kyllä siinä on saanut olla sydän syrjällään :( Onneksi saatte kuitenkin pitää pikkuisen luonanne jatkossakin ja rentoutumisloma tuli episoden jälkeen aivan varmasti tarpeeseen. Minunkaan kokemukset Berliinistä ei ole yltiöpäisen positiiviset, mutta voisin jossain vaiheessa antaa kaupungille uuden mahdollisuuden. Mies jo kovasti suunnitteli uudenvuoden reissua sinne, mutta nyt on vähän liikaa kaikkia muita suunnitelmia, joten se sitten jäi.
No saatiin kyllä! Ihan hirveät oli nuo pari viikkoa kun piti vain odottaa ja vahtia toisen vointia. Jäi hyvin nukutut yöt aika vähiin....
Kyllä Berliini ihan selkeästi on ihan kiva paikka, mutta niin... Ei mitään yltiöpositiivista. Olen iloinen että annoin tämän uuden mahdollisuuden, mutta ehkä seuraavana jouluna mennään jonnekin muualle. :)
Hermoloma oli varmasti tarpeeseen tuossa vaiheessa :/. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin :)!
Onneksi! Niin paljon huolta ja murhetta mokomasta broilerivarkaudesta. Nyt kun on saatu terveen paperit niin voi jo vähän naureskella toisen ahneudelle... :D
Kauhea! Onneksi eläinklinikka pelasti rakkaasi koiraasi. Sama ongelma kissan puolella. Kissat tykkäävät hullusti broilerista. Broilerin raato ja luineen roskapussiin ja heti viedään roskikseen. Kissan purentakalu on kova ja pystyy rikkoa broilerinkoiven luun!
Todella kaikki kunnia Avecin henkilökunnalle. En usko että meillä syödään ihan vähään aikaan mitään sellaista kanaruokaa, jossa tulee luita mukana... :)
Kuvasit minusta aika täydellisen kaupunkiloman ainekset: vähän kaikkea eikä oikeastaan mitään erityistä. :) Monet kaupungit on kuin tehty vain oleiluun. Rapsut broilerivarkaalle!
Ihaninta on se, ettei tarvitse juosta pää kolmantena jalkana katsomassa jotain must see-juttuja jotka ei kuitenkaan itseä niin kiinnosta. Mä rakastan kirjakauppoja, ja haluan aina käydä niissä, ja tulen iloiseksi antikvariaateista - miksi siis ihmeessä lähtisin katsomaan jotain patsaita jotka eivät kiinnosta sen sijaan että tosiaan poikkeaisin jokaisessa vastaan tulevassa kirjakaupassa? Ihanaa. :)
Voi pikku Chiliä! Hyvä ettei käynyt pahemmin. Kuulostaa hyvältä lomalta, ympäriinsä haahuilu on parasta ilman turhaa stressiä mitä pitää nähdä! Mie olen huono matkabloggaaja, en ole ikinä käynyt Berliinissä! Ehkä ensi kesänä...
Hah! Onneksi kenestäkään ei tule huonoa matkabloggaajaa siksi että joku paikka on vielä näkemättä :D ! Joo, Berliini voisi olla kesällä ihan jees. Nyt tosin voi olettaa että menee vähän pidempi aika että seuraavan kerran sinne lähden. :D