Olen todella huono pitämään päiväkirjaa käsin, joten raapustelen usein erilaisiin muistivihkoihin kaikenlaisia yksittäisiä huomioita ja ihmetyksiä muistiin. Varustellessani itseäni tulevaa matkaa varten päädyin samalla tutkimaan vanhoja muistikirjojani. Tässä muutama hauska ja ”hauska” poiminta:
Näin lentokoneen ikkunasta jonkun suuren jääalueen. Myöhemmin näin jotain vieläkin kamalampaa: Dallasin!
7.4.2009, Mexico City
Jaa’a, enpä tiedä. Sattui mainio lentosää, ja yläilmoista näki yhtä jos toista hienoa. En tosin tiedä oliko kyseessä oikeasti Dallas ja jos on niin mistä olen sen tiennyt? Tai miksi olen pitänyt näkyä nimenomaan kamalana?
Kaikki halailivat ja taputtivat, sain heti kolme tequilaa.
22.4.2009, Coatzacoalcos, Meksiko
Tervehdyskäynti vaihtariaikoijen rotaryklubille. Rotaryvaihtareilla on vuoden ajalle määritelty neljä D-sääntöä: No Drinking, No Driving, No Dating, No Drugs, ja nyt kun en enää ollut vaihtari, virtasi tequilaa yhtäkkiä monesta tuutista.
Olo on tyhjä. Olen kummallisessa majoituksessa, nämä ihmiset ovat outoja. Hyviä, mutta haluavat vain rahaa.
2.8.2011, Lima, Peru
Olin juuri saapunut Limaan ilman matkatavaroita, eikä sovittu hakijani tullut koskaan noutamaan minua lentokentältä. Olo oli aika sekava ja surullinenkin (olin juuri viettänyt upeat kaksi viikkoa Meksikossa), mutta sain kuitenkin heti toisena päivänä hommattua itselleni kimppakämpän. Vaisto sanoi että vuokraisännässä oli jotain hämärää, enkä sitten lopulta asunutkaan tuolla kovin kauaa. Amerikkalaiset kämppikset mm. pakotettiin allekirjoittamaan vähintäänkin kyseenalaiset vuokrasopparit, jota minullekin tarjottiin, mutta jota en suostunut allekirjoittamaan – satuin nimittäin ymmärtämään mitä siinä luki. Tässä postauksessa tunnelmia ensimmäisestä illasta Perussa.
Eskilstuna = Eskilin tonnikala. Sorge norge, ollaan ennen teit norges, sorge.
2.7.2013, Ruotsissa matkalla Norjaan
Tekemäni jalostunut käännös jostakin ohitetusta tienvarsikyltistä, sekä J:n runo kanssa-autoilijoille jossain päin Ruotsia, lähellä Norjan rajaa.
Paikalliset ystäväni kertoivat että kaikki Brasilian mieshuorat ovat juuri nyt lomalla.
2.1.2012, Sao Paulo, Brasilia.
Merkittävää että olen juuri tämän muistanut kirjata ylös! Todettakoon etten ollut suinkaan etsimässä ko. palveluja, vaan Sao Paulolaisten kavereiden auton kyydissä – kiertelimme autolla keskustan liepeillä, ja ohitimme siinä samalla jonkinmoisen red light districtin, jossa ei tosin ollut yhtäkään punaista valoa saati ristin sielua missään.
Kaksi pikkuista brasilialaista tuli pöydälleni istumaan. Voi ei mitä jos he ovatkin hylkiöitä!!
3.1.2012, Ibirapueran puisto, Sao Paulo, Brasilia.
Hämmentävä tilanne. Olin lukemassa kirjaa Ibirapueran puistossa, kun yhtäkkiä kaksi lasta tuli istumaan pöydälle jonka ääressä hengailin. Muistaakseni epäilin heti että kyseessä olivat jonkun rikollisliigan kouluttamat harmittoman näköiset taskuvarkaat, mutta ilmeisesti kyse oli kuitenkin ihan vaan tavallisista lapsista, jotka tulivat höpöttelemään vieraalle ihmiselle. Kai sellaistakin sitten tapahtuu…
Hostellille ilmaantui pöhelö italialaispoika joka olisi ensitöikseen halunnut levittää minuun aurinkorasvaa, koska olen niin suomalainen. Väsyttää.
5.1.2012, Sao Paulo, Brasilia.
Typerä italialainen, joka puhui espanjaa hassulla korostuksella. Ei onneksi viipynyt hostellilla kauaa, koska se suomalaisten ihannointi alkoi mennä tosi pahasti yli.
Mun kaveri 22v syö selluliitinehkäisylääkkeitä, voi taivas.
8.1.2012, Santos, Brasilia.
Brasilailaisten tyttöjen kanssa hengailu oli Perussa vietetyn ajan jälkeen virkistävää, koska heillä ei ollut mitään alennuskomplekseja vaaleiden naisten suhteen. En silti jaksanut lakata hämmästymästä siitä, kuinka pinnallisia puheenaiheet usein olivat: kuka on käynyt missäkin kauneusleikkauksessa, ja mitä selluliittitabletteja kukakin syö.
Niiiiin muuten ja se eilinen fiesta oli churrasco, eli lihaa oli tarjolla paljon ja kaljaa. Mutta miksi yökerholla pitää olla oma parkkihalli? Yrittivät juottaa minulle huumeita.
8.1.2012, Guarujá, Brasilia.
Hah! Yökerholle tosiaan ajettiin autolla, ja auto jätettiin yökerhon omalle parkkialueelle. Lähdin kesken illan autoon nukkumaan, koska en innostunut minulle tarjotusta piristeestä, jota tyypit kutsuivat ”pyhäksi vedeksi”. Kuulemma olisi jaksanut bailata aamuun saakka, en nyt kuitenkaan ”yllättäen” tarttunut tarjoukseen.
Sopiva päiväohjelma on seuraavanlainen: aamupala, aamulenkki vuoropäivinä Copacabanalla tai Ipanemalla, auringonotto, rantaleijonabongaus, kilpakosijoiden hätyyttely ja sitten on aika syödä. Rio de Janeiron hyttyset ovat ilkimyksiä ja ovat pistäneet minua esimerkiksi jalkapohjaan.
15.1.2012, Rio de Janeiro, Brasilia.
Voi Rio de Janeiro, kaipaan sinua! Tosin nämä tässä mainitut ”hyttyset” paljastuivat lopulta bedbugseiksi. Postaus lutikkahostellista täällä. Suosittelen vilkaisemaan vähintäänkin kuvien vuoksi. :D
Tekee mieli kiukutella, koska loma on loppu. 25,80 realia oli loppusumma sille kamalalle aamiaiselle.
28.1.2012, Guarulhos Airport, Sao Paulo, Brasilia.
Hah! Mulla oli keskimääräistä pidempi hengailuaika Sao Paulon lentokentällä lentoa odotellessa, ja kolusin aika huolella läpi lentokentän kaikki palvelut, mm. ylihintaisen ja yleisesti huonon aamiaisravintolan.
Tästä lähin syön vain riisikakkuja ja kuolleita eläimiä.
Helmikuu 2012, Lima, Peru.
Tämä on Perussa vierailulla olleen siskoni sitaatti. Viittasi siihen että turvallisinta olisi varmaan syödä pelkkiä riisikakkua, jos haluaisi välttyä paikallisen ruoan tuottamilta ongelmilta.
Vastoinkäymiset: limanuljaskat ja orkesterien hyökkäykset, kaasupommit ja parasiitti.
Helmikuu 2012, Trujillo, Peru.
Matkalla läpi Perun kohti Ecuadoria kohtasimme jos jonkinlaista vastoinkäymistä. Trujillossa meitä piinasi kadulla soittava orkesteri sekä limanuljaskainen turistimatkojen myyjä. Perun ja Ecuadorin rajalla oli jotakin mellakoita juuri silloin kun meidän oli määrä mennä siitä yli.
Odotellessani toiveikkaana esim. helikopteria saapuvaksi kuulinkin hevosen hirnuntaa.
Helmikuu 2012, Ecuador.
Edellisen vuoksi jouduimme taittamaan matkaa rannikon sijasta vuorien yli sisämaassa. Maanvyörymä kuitenkin pysäytti kulkumme keskellä ei mitään, ja jossain kohtaa aloin miettiä, kuinka pian meitä ryhdyttäisiin etsimään, mikäli jäisimme lopullisesti loukkuun. Tätä kokemusta on avattu hieman enemmän postauksessa ’Kirjaimellisesti kivinen tie Galapagossaarille’.
Nämä ovat ihania, ja näitä on aivan mahtavaa lukea nyt jälkeenpäin. Voi kunpa sitä aina jaksaisi vaivautua! Kunnianhimoisesti aion jälleen ottaa matkapäiväkirjaksi jo vuosia sitten ostamani muistikirjan mukaan tulevallekin kesälomamatkalle, mutta katsotaan nyt miten sen kanssa käy – varmaan samalla tavalla kuin aina ennenkin, eli jaksan kirjoittaa jotain muutaman ensimmäisen päivän aikana, ja loput asiat jäävät muistin varaan…. ;)
Kommentit (42)
Ah, ihanat muistikirjapätkät, näitä voisi lukea enemmänkin! Saatan itsekin koota tällaisen - kunhan on aikaa ja muistan.
Nää on ihania! Ja jotenkin niin absurdeja aina välillä, ja sitten kuitenkin jotenkin muistaa mihin se juttu liittyy vaikka itse muistiinpano olisi tuota luokkaa "tästä lähin syön vain riisikakkuja ja kuolleita eläimiä"... :D Eli hyvä vain että on tullut kirjoittua edes tuon verran ;) Tee sinäkin tällainen, haluan kurkistella myös muiden muistivihkoihin....!
Voi miten ihania muistoja :D Tai siis ei ne kaikki nyt niin ihania olleet, mutta ihana etta ne on tallessa. Mulla kulkee kans matkapaivakirja mukana reissussa ja vaikka monesti vasyttaa sita illalla alkaa rustaamaan, niin kiva lukea niita sitten jalkeenpain. Tama oli muuten loistava postausidea, toivottavasti ei haittaa jos vallan innostun itsekin vastaavan tekemaan :)
Kyllä ne nyt jälkeenpäin ovat ihania kaikki :D Ja ei haittaa, päinvastoin! Olisi kiva nähdä näitä muillakin :)
Näistä mää tykkään! Sulla on ihan kunnolla tapahtunut jänniä :p Pitääki kaivaa ihan se oikea kansien välissä oleva reissupäiväkirja esille ja tutkia millaisia seikkailuja sieltä löytyy :D
Välillä liikaakin jännää lyhyen ajan sisään, mutta jälkeenpäin niistä on tietysti syntynyt hienoja muistoja! :D
Hyvät ja ainakin totuudenmukaiset sanat! mä olen kanssa kuullut että etelä-Amerikassa todella usein huijataan (ja pahempaakin) turisteja. Ilmeisesti ovat niin köyhiä että ottavat kaikki keinot käyttöön saadakseen rahaa :/ suoraan sanoen kauhistuttaa sellainen ja en haluaisi jollekin kiertoreissulle jos sellaisesta joutuisi kärsimään koko matkan ajan, kun tullut kaikenlaista luettua. Jotenkin tällaisten kokemusten jälkeen vaan haluaisi tarkemmin kattoa mihin menee, vaikka toisaalta ei halua matkustelua lopettaakkaan.
Mutta toisaalta taas onhan täällä Euroopassakin kaikenlaista ryöstelevää kerjäläissakkia, viimeisin pahin kokemus oli se kun joku kerjäläissakki seurasi ja päättivät yrittää tulla sisään yhteen Bremenin loma-asuntoon jossa olin
Ei siellä nyt niin paljon huijata että kärsimään joutuisi... Omalla järjenkäytöllä säästyy paljolta, eivätkä latinot minun kokemukseni mukaan ole sillä tavalla niin aggressiivisia huijausyrityksissään, kuin monet muut. :) Eli ehdottomasti ja varauksetta suosittelen matkustamista lattareihin!
Oon kanssa kerran törmännyt jättisuuriin hyppiviin kirppuihin yhdessä Saksan hotellissa :D onneksi ne ei tulleet sentään mukana, olivat sängyssä eläviä ja tosiaan hyppivät. Luulin että niitä oli vain pieniä eikä sellaisia joita silmillä näkee hyppimässä! ei ihme että siivooja toisessa huoneessa kiljui kauhusta
HYI! Toi ois mulle aivan ehdottomasti liikaa :D
Ihania muistiinpanoja! Repesin ääneen tolle kamalalle Dallasille. 8D
Tän takia ois kyllä aina parasta kirjata matkajutut saman tien ylös. Sit kun niitä joskus kuukauden päästä vaiks blogiin kirjoittelee, niin noita pieniä yksityiskohtia ei enää muista. Yleensä mun parhaat setit löytyykin Instagram-kuvista, jotka on yleensä siinä tietyssä tilanteessa tai hyvin pian sen jälkeen nettiin upattu. Tai sit on tietty jotain FB-statuspäivityksiä. Toki nettiä ei aina ole saatavilla, joten tommonen pieni kirjanen toimisi enemmän kuin hyvin. :-)
Sepä se, tämä oli oiva muistutus itsellekin, että kannattaa vain sinnikkäästi kirjoittaa asioita ylös. Mullakin on noita FB-statuspäivityksiä aika paljon, niistä voisi joskus tehdä oman koosteen myös :D
Hattua nostan, että olet jaksanut pitää päiväkirjaa! Hauska muistella niiden avulla reissua vuosienkin päästä :)
Joo jos onnistuu muistamaan mihin joku yksittäinen riisikakkukommentti liittyy :----D
Aivan mielettömän hauskoja! Nyt melkein harmittaa, etten ole itse koskaan kirjoitellut reissupäiväkirjaa. Blogi tietty nykyään on jonkinlainen sellainen, mutta siitäkin puuttuvat helposti juuri tuollaiset joskus arkiset, joskus jotain muuta kommentit. Mun suosikki on ehkä selluliittipilleri. Johtuu varmaan nykyisen olinpaikkani aiheuttamasta lievästä identiteettikriisistä. :)
Haha :D Se oli kyllä joo aikamoista, muutenkin ne puheenaiheet liittyi tosi vahvasti koko ajan johonkin silikoneihin ja botoxeihin. Yksi tyttö halusi että kosketan hänen raskausmahaansa, jotta lapselle tulisi siniset silmät. Ehkä olisi pitänyt pyytää siitä noitatohtorin hommasta rahaa.....
Oi miten suloisia muistonpätkiä! Päiväkirjan pitäminen olisi kyllä niin ihanaa (ja järkevää). Sitä aina kuvttelee, että kyllähän minä tämän muistan, mutta juuri tänään yritin pinnistellä muistiani, että mikä oli se kiva juttu, mikä VIIME VIIKOLLA tapahtui, mistä minun piti muistaa kirjoittaa… Liekö tämä aurinko (vai liika Prosecco, joka on saanut muistini tekemään (taas) kepposia...
Hah! Voisi joskus kokeilla kirjoittaa asioita muistiin viinipäissään, voisi tulla aikamoisia muistiinpanoja :D !
Voih. Ihania!
Tai no ehkäpä ei tämä "Mun kaveri 22v syö selluliitinehkäisylääkkeitä, voi taivas."Onhan touhua...
Itse en koskaan ole kirjoitellut reissupäiväkirjaa, mutta kännykkään tulee kirjoiteltua muistiin kaikkia omituisuuksia. Kuten "Berliini, outo, mutta jotenkin läheinen..Oliko se lintu.. " Vähän hankala enää vuosien jälkeen päästä kärryille mistä oli kyse.
Ollaan muuten kai lähdössä RIO:n suuntaan syksyllä. Vähänkö kivaa!
Ahaha :---D Sitä jotenkin kyllä ihmettelee omaa järjenjuoksuaan. Vielä kuitenkin riitti muistia sen verran, että sai selville mitä noilla on tarkoitettu...
Rio on ihana!