Hola! Kesä sujahti ohi lähes huomaamatta. Haluan nyt kertoa siitä pienen siivun verran Instagram-kuvien avulla:
Keväällä meille muutti grilli, ja olemme käyttäneet sitä varsin ahkerasti pitkin kesää. Ei siis ollenkaan huono investointi, koska eihän grilliruokaan voi kyllästyä!
Ruokaa tehtiin paljon myös muuten. Kuvissa ”kiinalaista” kanaa hoisin-kastikkeessa, sekä home made pulled pork-burgeri, jonka kylkeen sopi yllättävän hyvin nippu ituja.
Jälleen ruokaa: tällä kertaa meksikolaista Pueblo-ravintolassa, joka sijaitsee Eerikinkadulla Helsingissä. Autenttinen tunnelma, autenttisia tacoja. Autenttisen oikeita meksikaanoja keittiössä. Kiva.
JA koska en ole vakuuttunut siitä, etteikö kesällä voisi tehdä muutakin kuin syödä: vasemmalta alkaen rosburgeria Roslundilla, lihalajitelma Bosgårdin kartanossa, paistettua lohta Ruoholahden Hanko Sushissa, sekä pellinkiläistä Kuhaa Porvoon Bistro Sinnessä.
No, ruokailun vastapainoksi on myös urheiltu. Kolme kuukautta sitten lähdin pitkin hampain ja lievästi painostettuna kiipeilykurssille varmana siitä, etten ikimaailmassa tykkäisi moisesta touhusta. Loppu onkin sitä kuuluisaa historiikkia – nyt ei oikein muuta huvittaisi tehdäkään. Kiipeily on siitä kiitollinen laji, että omaa kehittymistä on helppo seurata, ja varsinkin alussa kehitys on usein todella nopeaa. Ikävää siinä on se, että kaikki muut tuntuvat kiipeävän järjestelmällisesti n. tuhat kertaa paremmin kuin mihin itse hurjissa kuvitelmissaan pystyy. Itsetunto onkin monesti koetuksella, mutta onneksi onnistumisen tuoma ilo usein peittää moisen turhamaisuuden nopeasti alleen.
Kiipeilyn ja syömisen ohessa minulla on kuitenkin ollut aikaa myös ihailla pienen Chilin metkuja ja erilaisia nukkuma-asentoja. ♥
Lisäksi olen shoppaillut itselleni muumi-muistikirjan, sekä pienen laukun. Muumikirjasta on tullut väline henkilökohtaisessa onnellisuusprojektissani: kirjoitan sinne joka päivä asioita, jotka ovat tuottaneet minulle iloa tai tehneet minut onnelliseksi. Huonona hetkenä kirjaa voi selata taaksepäin ja huomata, että maailmassa on kamalasti syitä itkeä, mutta vielä enemmän miksi hymyillä.
Loppuhuipennus: olen saanut tänä kesänä äidiltäni syntymäpäivälahjaksi ryppy- ja silmänympärysvoidetta, sekä juuri äskettäin postista pari pussillista voimaruokaa kiitoksena nettikyselyyn osallistumisesta. Nyt tärkeä kysymys teille: mitä ihmettä noista voi tehdä?
Kommentit (2)
Kävin viime syksynä kokeilemassa kaverin yllyttämänä kiipeilyä ja se oli tosi kivaa, mutta en oo saanut aikaseks mennä uudestaan. Tarttisin jonkun oman kokoisen kaverin mukaan sinne varmistuskurssille. Kiipeilemässähän toki voi käydä ilman kursseja mutta onhan se vähän mälsää jos mä sitten olen porukassa ainut, joka ei voi varmistaa. Tai pitää vaan kiivetä pelkästään niitä itsevarmistavia.
Chili on niin ihana, millonkas sille tulee kaveri ;)
Varmistuskurssillehan ei edes välttämättä tarvitse ketään kaveria mukaan, kun siellä on niin monta tyyppiä, jotka voi varmistaa! Mäkin kävin siellä ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni, kun J oli jo kurssit käynyt ajat sitten. :)
Ja Chili... Viimeisin vastustuksen syy oli, että kämppä on liian pieni kahdelle ihmiselle ja kahdelle koiralle, joten täytyy varmaan edetä niin, että ensin iso talo, ja sitten lisää mäyriksiä :D !