Samarkand juhli 2500-vuotispäiviään vuonna 1969, kunnes arkeologit löysivät tekstejä, joiden mukaan kaupunki on vieläkin vanhempi – uudet syntymäpäivät järjestettiin vuonna 2007, ja Samarkand sai puhaltaa kakustaan kokonaiset 2750 kynttilää.
Tämän myötä Samarkand on Keski-Aasian vanhin kaupunki, ja maailman mittakaavassa muutenkin melko ryppyinen mummeli. Varhaisimmat merkit asutuksesta löytyvät ajalta 2000 eaa.
Samarkand on paitsi vanha, myös historiallisesti merkittävä maailmankolkka. Aleksanteri Suuri valloitti alkujaan Persialle kuuluneen kaupungin 300-luvulla, ja siitä tuli silkkitien merkittävä risteyskohta, jossa Kiinan ja Välimeren väliset kauppareitit kohtasivat idästä länteen ja etelään. Muutaman sata vuotta myöhemmin saapuivat arabivalloittajat, ja heidän jälkeensä Tšingis-kaani.
Samarkandin merkittävin kukoistuskausi alkoi kuitenkin ”vasta” 1300-luvulla, kun uzbekistanilaisten suurin sankari (ja samalla kansanmurhaaja n. 17 miljoonalla uhrillaan), turkkilaismongolialainen valloittaja ja hallitsija Timur Lenk eli Tamerlane eli Amir Temur (sekä tusina muita nimiversioita) teki siitä valtakuntansa pääkaupungin.
Jälleen vain paria sataa vuotta myöhemmin Samarkandiin saapui valloittajia, ja tällä kertaa asialla olivat uzbekit. Uzbekkien jälkeen Samarkand on ollut osa Venäjän keisarikuntaa, Neuvostoliittoa, Buharan neuvostotasavaltaa, Uzbekistanin neuvostotasavaltaa sekä nykyisin itsenäistä Uzbekistanin tasavaltaa.
Että värikästä on ollut, sanoi samarkandilainen kun turisteja Gur-e Amirin mausoleumille opasti. En osaa päättää mistä Uzbekistanin kaupungista pidin eniten, mutta tässä kilpailussa Samarkand on kyllä melko vahva voittajaehdokas – siitäkin huolimatta, että historiallisia faktoja lateleva opas oli saada tällaisen keskivertotyypin pään aivan täysin pyörälle. En muista, että koulussa olisi koskaan sen kummemmin puhuttu Keski-Aasian historiasta, joten tämä matka tuli myös opintomatkatarkoituksessa hienoon saumaan.
Samarkandin matkailijat bongaavat hellyyttävän uskollisesti kaikki samat ”must see”-nähtävyydet, mutta siihen on kyllä ihan syynsä – ei näitä oikein voi ohittaakaan. Jotkut onnekkaat ehtivät päänähtävyyksien lisäksi käyskennellä myös basaareissa ja katsella ihmisten elämää oluttuvista käsin.
Meillä aikataulu oli aika paljon tiukempi, mutta ehdimme silti kiertää ne tärkeimmät: Timur Lenkin mausoleumin, Registanin aukion madrasoineen, sekä Bibi Khanumin moskeijan. Näiden lisäksi ehdittiin vielä katsella tanssiesityksiä, maistella paikallisia viinejä ja syödä illallista paikallisen perheen kotona.
Kutsuisin tätä kunnioitettavaksi suoritukseksi ottaen huomioon, että kierrosta edelsi kaksi nukkumatta lennettyä yölentoa, pari tuntia lentokenttähärdelliä, sekä neljän tunnin bussimatka Tashkentista kohteeseen. Illalla hotellissa taisin nukahtaa jo hetkeä ennen pään painamista tyynyyn. Viinillä ei ollut osuutta asiaan.
Illallinen paikallisen perheen kotona oli mielenkiintoinen konsepti. Kuulemma kyseessä on Unescon projekti, jonka tarkoitus on auttaa sosiaalisesti heikossa asemassa olevia perheitä tienaamaan ylimääräistä rahaa kokkaamalla perinneruokia turisteille. Ohjelmaan hyväksynyt perheet saavat Unescolta taloudellista tukea viiden vuoden ajan.
En valitettavasti löytänyt netistä mitään infoa ko. projektista, joten en osaa sanoa mitä tämän viiden vuoden ajanjakson loputtua tapahtuu, tai kuinka paljon perheitä ohjelmassa voi olla yhtä aikaa mukana. Kuulemani mukaan ravintolatoiminta tulee viiden vuoden määräajan täytyttyä lopettaa, mutta tämä tuntuu niin oudolta ajatukselta, että mielellään tarkistaisin tämän faktan vielä tarkemmin. Siis jos joku törmää tähän projektiin atk-laitteessaan tai muuten tietää tästä enemmän, olisin kiitollinen linkeistä ja infosta!
No, kuitenkin söimme illalista paikallisen perheen luona, ja saimme seurata myös tämän ruoan valmistumista. Kyseessä on käytännössä lihapata, jossa on seassa rusinoita, riisiä, valkosipulia, porkkanaa sekä viiriäisen munia. Paikallistarinoiden mukaan viiriäisen munia tulee syödä harkiten, koska niiden syöjä muuttuu vaaralliseksi mieheksi.
Disclaimer: söin useita, mitään ei tapahtunut. Ehkä olin jo valmiiksi tarpeeksi vaarallinen ja täynnä testosteronia…..
Ei Samarkandia ole tarkoitettu nähtäväksi yhdessä päivässä. Lienee parasta suhtautua tähän matkaan kuin aloituspakkaukseen – seuraavalla kerralla enemmän. ♥
Tutustumismatkan Uzbekistaniin tarjosivat Sahro Travels, Traveller-matkatoimisto sekä Turkish Airlines
Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)! Voit myös tilata uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi tästä.
Kommentit (20)
Upeat kuvat ja muistini palaa pätkittäin, jostain kovalevyn perältä muistui että Registanin aukiohan se on kun kuviasi katselin.
Mahtavaa että nuo rakennukset on ennallaan.
Oli kyllä huippua käydä kurkkaamassa Registan sekä päivällä että illalla, kun iltavalaistus oli niin kaunis! Pakko myöntää että harmittaa, kun tiukan aikataulun vuoksi jäi vielä niin paljon näkemättä. :-)
WAU! Upea paikka ja mielenkiintoinen projekti tuo paikallisten kotona syöminen. Kuulostaa kyllä hiukan oudolta, että toiminta vain lopetettaisiin projektin jälkeen (tosin niinhän usein käy). Tuon alueen historia on itselle täysin vierasta, mutta uteliaan sarvikuonon sarvet nousivat heti pystyyn tuota historiaosuutta lukiessa. Värikäs paikka monella tapaa! Harvoin tuollaisissa paikoissa pääsee käymään :)
Joo, musta toi on vähän liian outoa että toiminta käskettäisiin lopettamaan, jos juuri on päästy jaloilleen ja yrittämisen makuun. Siksi haluaisin lukea tuosta enemmän.
Mullekin oli koko alue ihan vieras, mutta nyt haluan tietää siitä about kaiken! Uusintavisiitti toivottavasti joskus pian näköpiirissä... :-)
Olisi mielenkiintoista päästä tutustumaan noihin alueisiin itsekin, mielenkiintoiselta ja upealta näyttää! Koulussa ei kyllä juuri keski-Aasiasta ole mitään puhuttu, vaikak epäilemättä alueella on merkittävää historiaa ja todellakin vanhaa kulttuuria.
Mä pelkäsin hetken että näistä olisi kuin olisikin puhuttu, mutta olisin nukkunut tunneilla.... :D
Uzbekistan on mulle sellainen paikka, missä haluan joskus päästä käymään. Ihanan näköinen kaupunki tämä Samarkand, näyttää jotenkin niin paljon siltä, millaiseksi Uzbekistanin kuvittelin :)
Sinä sentään olet kuvitellut Uzbekistanin jonkinlaiseksi! Itse en tiennyt koko maasta vielä muutama viikko sitten MITÄÄN! :D
Uzbekistan ja tämä Samarkand vaikuttavat mielenkiintoisilta paikoilta ja nämä sinun postaukset maasta nosti matkakuumetta sinne suuntaan! Veikkaisin, että viihtyisin tuolla :-)
P.S. Tykkään katsella noita sun vinoja kuvia, mukavaa vaihtelua suureen massaan ;-)
Kannattaa kyllä lähteä katsomaan näitä hienouksia ihan omin silmin! Ja siinä samalla voi sitten ottaa kuvat omalla tyylillä. ;--D
Uzbekistan haavelistalle. Uskomattoman hienon näköistä. Muutama vinkki please, kuinka tuonne pääsee, jos itsekin valvoit muutaman yön?
Helpointa ja halvinta on lentää Turkish Airlinesilla, näin matka ei ole niin pitkä kuin monilla muilla. :-) Lento lähti illalla Helsingistä ja oli aamulla Tashkentissa, välissä vaihto Istanbulissa - en saanut näillä lennoilla nukuttua ollenkaan, joten oli vähän keskimääräistä rankempi setti, vaikka lentoajat muuten ihan inhimilliset olivatkin.
Siis upeita nuo rakennukset! Ihanan värikkäitä. Ehkä jos kuvat olisi olleet vähän isompia, olisi saanut vielä paremman käsityksen miltä siellä oikein näytti. Jostakin syystä mua kiehtoo juuri tuollaiset paikat ja harvemmin pääsee lukemaan seikkailuista Uzbekistanissa. Mielenkiintoinen postaus.
No ehkä ihan paras blogipostaus koskaan :-) upeat kuvat lievittivät kummasti koko ajan kuumeisemmaksi käyvää poltetta Uzbekistaniin <3
Aivan ihanaa tuo uberkoristeellinen arkkitehtuuri. Historiasta olisin lukenut mielellään lisääkin, koska Keski-Aasian kohdilta tietämys siitä uupuu täälläkin....
2uyfhy