La Vida Loca 2.0 Matkablogi

Aqaba sijaitsee Punaisenmeren rannalla, ja sen lähin naapurikaupunki on Israelin puolella sijaitseva suomalaisille tuttu rantalomakohde Eilat. Päätimme tehdä sinne päiväretken, kun kerran satuimme olemaan kulmilla.

Ja arvatkaapa mitä mummini olisi sanonut jos olisi ollut Eilatia näkemässä?

Herran pieksut ja rouvan nappikengät.

Niin kovin absurdilta kaikki tuntui.

Rajanylitys sujuu tehokkaasti, kun meille tiuskitaan ohjeita siirtyä milloin millekin luukulle kuulusteltavaksi. Ei hymyn häivää edes ohikiitävässä hetkessä. Missä olet syntynyt? Minkä maan kansalainen olet? Mikä on keskimmäinen nimesi? Miksi tulet Israeliin ja kauanko aiot viipyä?

Rajalta taksilla kaupunkiin, ja pankkiautomaatilta toiselle. Yhdessä eivät käy suomalaiset kortit, seuraavasta on rahat loppu. Kolmas automaatti toimii, ja kortti kopioidaan siinä samalla. Illalla mobiilipankki kertoo että kortilta on shoppailtu bitcoineja Kanadaan.

Itse kaupungissakin tunnelma on kaikin puolin outo. Aivan kuin kytevä epäilys jokaisen vastaantulijan potentiaalisesta pommista tai sarjamurhaajataustasta olisi peitelty aurinkotuolien ja rantahietikon alle. Kuitenkin turistit viettävät huoletonta rantaelämää paikallisten puuhaillessa omiaan.

Saloissa liehuvat USA:n ja Israelin liput sulassa sovussa, ja aivan kaikki tuntuu rantakaistaleen läheisyydessä muoviselta kulissilta. Amerikkalaiset pikaruokaketjut ja kaikenlaiset outletit seisovat rivissä hotellien takapihoilla. Sisäänheittäjät työntävät kädet täyteen lappuja ja kaupustelijat tyrkyttävät rihkamakoruja ja hippipöksyjä. Selvästi Eilatin aito elämä piileksii jossakin hyvin kaukana hotellialueelta.

Eikä kukaan vieläkään hymyile.

Aseistetut sotilaat partioivat kaduilla, ja jokaiseen ostoskeskukseen ja pikkuputiikkiin kuljetaan vähintäänkin metallinpaljastimien läpi. Usein samalla suoritetaan myös kevyt turvatarkastus.

Myös jokaisella vartijalla ja vahtimestarin tapaisella on ase. Mietin, että osaavatko ne kaikki edes ampua. Yhdellä vartijalla lököttävät housut melkein polvissa saakka, ja ase roikkuu siinä polven korkeudella. Mietin millaisen aseenkäyttökoulutuksen tavallinen kauppakeskuksen ovimies mahtaa saada.

Kaikki ovat haudanvakavia, aivan kuin heitä olisi ohjeistettu näyttämään mahdollisimman vihaisilta ja helposti provosoituvilta. Eilatin pitäisi kuitenkin kaikesta huolimatta olla turisteille ihan Kanariansaariin verrattavissa olevan turvallinen kohde, ja joka paikassa vilkkuvia aseita lukuunottamatta siltä myös tuntuu.

Eilat on arvonlisäverovapaa alue, mutta hinnat ovat samaa tasoa Suomen hintojen kanssa. Taksit ovat sentään onneksi halvempia. Yhden päivän visiitti syö meiltä 500 sekeliä (116€) sisältäen maastapoistumismaksut, taksit rajalta Eilatiin ja takaisin, lounaan sekä kahvit. Jordaniasta poistuttaessa tai sinne saapuessa emme joudu maksamaan mitään ylimääräistä, sillä passeissamme on saapumisleimat Aqaban lentokentältä.

Taksit Jordanian puolella rajalle ja takaisin keskustaan (n. 15min matka) maksavat kiinteästi 10 dinaaria suunta (yht. 25€).

Päivä olisi juuri sopiva rannalla tai uima-altaalla loikoiluun, ja harmittaa ettei meillä ole nyt moiseen mahdollisuutta. Eilat on kohde nimenomaan auringonpalvojille.

Haaveilen kesämekosta ja tuulessa lepattavasta hameenhelmasta. Eilatin paras puoli rajan takaiseen Aqabaan nähden on pukeutumissääntöjen loistaminen poissaolollaan, mutta toisaalta ruokaan liittyvät rajoitukset aiheuttavat omalta osaltaan päänvaivaa.

Lihaa ja maitotuotteita ei esimerkiksi saa koskaan sekoittaa keskenään, eikä niitä saa tarjoilla edes samalla aterialla. Maaeläimistä syötäväksi sallittuja ovat märehtivät sorkkaeläimet, ja erikseen on kielletty mm. kaikki tassulliset eläimet sekä maha lähellä maata liikkuvat eläimet. Hyönteisistä sallittuja ovat sellaiset lajit, joilla on hyppäämiseen erikoistuneet korkeat takajalat. Meren antimista sallittuja ovat ainoastaan ne, joilla on sekä evät, että suomut. Lentävistä eläimistä on kielletty haaskansyöjälinnut, lepakot sekä petolinnut, jotka syövät selkärangallisia eläimiä. Kasveista on kielletty alle kolmevuotiaiden puiden hedelmät.

En tiedä miten tarkkaan näitä ja miljoonaa luettelematta jättämääni sääntöä oikeasti noudatetaan Eilatin kaltaisessa turistikohteessa tai edes Israelissa ylipäänsä, mutta olen ymmärtänyt, että ainakaan aivan kaikki eivät ole näiden suhteen aivan niin tarkkoja kuin uskonto pohjimmiltaan vaatisi. Ehkä eilatinmatkaajan kannattaa tarkistaa ainakin oman hotellin kanta asiaan, jos nakkien puuttuminen aamiaiselta tuntuu ongelmalta.

Lounas. Ruoka ei maistu, enkä tiedä johtuuko se enemmän ankeasta olosta vai kuumuudesta. Lisukkeet ovat kylmiä, enkä voi olla miettimättä mitä kaikille näille kukkurallisille, koskemattomaksi jääville ruoille tapahtuu sen jälkeen kun olemme lähteneet. Saako joku seuraava asiakas meidän jämäoliivit ja valtavan leipäkorin vai lentääkö kaikki tämä hirvittävä määrä ruokaa roskiin? Kumpikin skenaario tuntuu pahalta, ja huomaan että ankea olo ruokkii itseään oikein urakalla.

Vartaat nyt sentään ovat ihan asiallisen makuisia, ja vatsa täynnä Eilatkin näyttää hieman valoisammalta. Vaikka eihän täältä pitäisi valoa puuttua, kun aurinko paistaa melkein jokaisena päivänä vuoden ympäri. Siinä kai yksi syy Eilatin suosioon.

Jännittävintä Eilatissa on kauppakeskus, jossa on luistinrata keskellä, ja jota ympäröivät kaikissa maailman väreissä epileptisesti vilkkuvat valomainokset. Tekee mieli näyttää miten Suomessa osataan luistella! Ovella kauppakeskusta vartioi jääkarhu. Naurattaa. Luistinradan reunalla notkuu kaksi aseistettua vartijapoikaa punaisissa t-paidoissa ja lenkkareissa. Olen varma etteivät ne osaa ampua.

Joskus matkakohteen valinta menee pieleen, mutta ankeistakin paikoista voi aina oppia jotakin – Eilatinkin kohdalla olen iloinen, että olen saanut nähdä ja kokea tämän kaiken. Kuitenkin olen erityisen iloinen siitä, ettemme päätyneet valitsemaan Eilatia talvilomamme pääkohteeksi, vaikka sellaistakin mietittiin.

Uskon, että Tel Aviv ja Jerusalem olisivat Israelista ne meille sopivammat kohteet, ja niihin meillä on edelleen vakaa aikomus jonakin päivänä matkustaa.

Jos tahdot lukea Eilatista siellä pidempään viipyneiden kirjoituksia, löytyy niitä esimerkiksi Adalmina’s Adventures-, sekä Pöndekengissä-blogeista. Laajemmin tietoa koko Israelista löytyy mm. Andalusian Auringossa-blogista.

Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi.
Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!