La Vida Loca 2.0 Matkablogi

Tallinna on ruokamatkailijalle melkoinen unelmakohde: kaupunki on pullollaan hyviä ja loistavia ravintoloita, jotka ovat yleensä suomalaisittain katsottuna kohtuullisen edullisia. Kaiken kukkuraksi Tallinna on oikeasti aika lähellä, vain kahden tunnin laivamatkan päässä Helsingistä. Siis miksipä sitä EI lähtisi Tallinnaan ihan vain syömään?

Ravintolan voi valita vaikka Viron parhaiden ravintoloiden TOP-50-listalta. Meillä valintoihin vaikuttivat listasijoitusten lisäksi mahdollisuus tehdä pöytävarauksia netissä, joka melkein kaikilla kärkipään ravintoloilla olikin käytössään.  Ensimmäisen Tallinnan iltamme varaus tehtiin ravintola Ö:hön, joka on voittanut useampana vuonna Viron parhaan ravintolan tittelin, ja sijoittui tänä vuonna koko maan rankingissa kuudenneksi.

Ö keskittyy trendikkäästi lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin ja puhtaisiin makuihin, ja vanhoja klassikoita on yhdistelty luovasti uusimpiin kotkotuksiin. Viinien valintaan on nykytrendin mukaisesti käytetty hartaasti aikaa, ja jokaisen valinnan takaa löytyy tarina. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta ja mullistavaa, mutta kuten moneen kertaan on todettu: homma toimii paremmin kuin hyvin ja miksi sitä väkisin keksimään jotakin uutta vain pelkän uutuuden vuoksi. Ö on sopiva sekoitus perinteistä fine diningia, hiukan yli vedettyä piperrystä ja yksinkertaisesti mahtavia makuja.

Ö tarjoaa neljän, viiden tai seitsemän ruokalajin illallisia, ja me lähdimme leikkiin mukaan tietysti koko setillä ja pitkän kaavan mukaisesti. Keittiön huomioita tuli seitsemän setin päälle vielä kaksi, eli kokonaisuudessaan ruokalajeja oli 9. Alkuruokia tähän komboon kuuluu kolme (+1), samoin pääruokia. Jälkiruokia on virallisesti yksi, mutta käytännössä kaksi.

Alkuruoat:

1. Siikaa valkuaiskreemillä ja mädillä
2. Hirvenlihatartar jäkälällä ja mustalla valkosipulilla
3. Bulkkiannoksena haudutettua juuriselleriä paahdetulla sekä tuoreella sellerillä karamelisoidun voi-hera-kastikkeen kanssa.

Selleri oli yllättäen oikein hyvä selleriksi, mutta annos oli vähän turhan tuhti. Siika ja hirvitartar puolestaan olivat parasta ikinä.

Ensimmäinen pääruoka sisälsi palan sampea, kyssäkaalia, herassa haudutettua sipulia sekä isohirvenjäkälää. Kakkospääruokana oli vähän vähemmän innovatiivisesti viiriäistä ja juureksia punaviinikastikkeessa. Kolmas pääruoka oli näistä paras: täydellisesti suolattua ribeye-pihviä ja putkivinokasta (sieni!) toisenlaisessa punaviinikastikkeessa.

Välihuomiojälkkäri oli jonkinsortin pannacottavariaatio, ja sellaisena loistava. Ainesosista tuo keltainen jäi meille mysteeriksi kun ei kehdattu kysyä kolmatta kertaa….. Varsinainen jälkkäri sisälsi vuohenjuustovaahtoa ja kuusenkerkkäsorbettia tuhkakeksimuruilla.

Jälkiruokaviini tarjoiltiin kahdesta erilaisesta lasista. Toisesta lasista juotuna ehkä jopa vähän aggressiivisen oloinen viini piilotti suuren osan jälkkärin mauista alleen, kun taas toisesta lasista (siitä ”oikeasta”jälkiruokaviinilasista) nautittuna puolestaan oli koko makurekisteri käytössä. Näitä juttuja on aina hauska kokeilla ihan käytännössä.

Jälkkäriviini oli paikallinen vuosikertaomenaviini Põltsamaan viinikellarista, ja nimeltänsä siten Põltsamaa Kuldne. Virolainen omenaviini ei välttämättä ensikuulemalta kuulosta kovinkaan huikealta makuelämykseltä, mutta sen verran hauska kokemus tuo oli että roudasin sitä lopulta yhden pullon verran kotiinkin.

Jälkkärihifistelyksi ei kuitenkaan riittänyt pelkkä viinilaseilla kikkailu, ja pöytään kannettiin vielä vadillinen kuivajäätä ja koivuntuohta. Soppaan kaadettiin kannusta marjakompottia, joka levitteli pöydälle vielä kevyen marjaisaa savua.

Hintatasoltaan Ö vastaa Suomen ravintoloita, eli paikallisittain illalle tulee jo aika hirvittävästi hintaa. Koimme kuitenkin, että kokemus oli jokaisen euron arvoinen, eikä ole epäilystäkään ettemmekö menisi tuonne toista kertaa. Ö:stä tuli kertaheitolla uusi ultimaattinen suosikkiravintolani, jonne toivon suuntaavani uusintavisiitille keväällä kun ruokalista vaihdetaan uuteen.

Ps. suosittelen #muuten jälleen kerran ottamaan aterian kylkeen koko tarjotun viinipaketin – vaikka sitten puolikkailla kaadoilla jos ei muuten. Kerran se vain laskun hetkellä kirpaisee. ;)