Loppukeväästä tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun aloitin uuden hienon harrastukseni, kiipeilyn. Kerroin silloin, että menin alkeiskurssille lievästi painostettuna: J oli hurahtanut kiipeilyyn, ja halusi minusta kiipeilyparin itselleen. Synttärilahjaksi sain sitten tietysti omat valjaat, ja tämän myötä kiipeily vei hyvin nopeasti myös minut mukanaan. Siitä lähtien olemme kiipeilleet säännöllisen epäsäännöllisesti 1-3 kertaa viikossa.
Kiipeilyn alkeiskurssilla opetellaan yläköysikiipeilyä, jossa kaikenlaiset riskit ovat pieniä ja kiipeilemään pääsee suhteellisen helpolla, eikä omia varusteita tarvitse valjaiden, kenkien ja varmistuslaitteen lisäksi ostaa.
Kun yläköysikiipeily sujuu, voi suorittaa ns. seuraavan vaikeustason kurssin, eli voi opetella kiipeämään liidaten, siis suomeksi alaköydellä. Tämä eroaa yläköysikiipeilystä siten, että köyttä viedään seinälle sitä mukaa, kun kiivetään itse ylöspäin. Tällöin erilaiset putoamis- ja muut loukkaantumisriskit luonnollisesti kasvavat, mutta samalla kiipeilyn mahdollisuudet laajenevat, kun esimerkiksi ulkokiipeilystä tulee yksinkertaisempaa. Itse olen vielä niin täysin noviisi, etten ole ulkokiipeilyä päässyt kokeilemaan ollenkaan, ja siinä suhteessa odotan innolla tulevaa kesää, sillä olen hyvinkin kiinnostunut kokeilemaan, miten ”oikea” kiipeily eroaa rakennetuilla seinillä roikkumisesta.
Helsingissä kiipeilykurssin voi suorittaa ainakin Kiipeilyareenalla Salmisaaressa tai Kiipeilykeskuksessa Tapanilassa. Salmisaaressa on enemmän helppoja reittejä ja valinnanvaraa aloittelijoille, joten itse ehkä suosisin sitä alussa, sieltä saa myös alkeiskurssin jälkeen samaan hintaan käyttää ensimmäisen kuukauden vuokravarusteita. Omia ei tarvitse siten olla suuna päänä ostamassa, ja kiipeilyn mielekkyyttä voi kokeilla rauhassa ilman sen suurempia panostuksia. :)
Muita kiipeilyyn hurahtaneita, anyone?
Kommentit (4)
Minä! Lähdin kiipeilemään poikaystävän pyynnöstä ensimmäistä kertaa joku nelisen kuukautta sitten. Sille tielle sitten jäätiin. :D parin viikon päästä tulossa kiipeilykurssi tapanilassa ja sitten voi vihdoin itsekin varmistella.
Ehkä parasta tässä lajissa on sen monipuoliuus; saa kyllä ihan jokaisen lihaksen jumiin kun tarpeeksi yrittää. Ja se tunne, kun pääsee kauan yritetyn seinän ylös puhtaasti. :) ja se nopeus, millä huomaa kehittyvänsä. Saan vihdoin jalkaakin korkeammalle ja kappas, mulle on ilmestyneet jostakin habat :D :D
On kyllä niin mahtava laji!
Hah :D Voi kun mullekin tulis oikein kunnon habat ;D Pitäisi jaksaa vähän venytellä ja tehdä keskivartalon treeniä, niin sujuisi vielä paremmin :) :D !
Mä olen aina silloin tällöin käynyt kavereiden seurassa tuolla Salmisaaressa kokeilemassa, minkälaista se hämähäkkeily seinällä oikein on. Kivaahan se on, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi kurssille lähtemistä. Lajin aloittaminen vaatii kanssa aikamoisen rahallisen panostuksen, kun pitää hankkia kengät ja valjaat (omat pitää tietysti olla).
Kivaahan toi kiipeily kuitenkin on, siinä kilpailee vain itseään vastaan ja kehitys on aika nopeaa, jos käy usein vain harjoittelemassa. :) Motivoiva laji!
Muistaakseni ainakin Salmisaaressa myydään sellaisia "kiipeilyn aloituspakkauksia", joissa tulee valjaat, jotkut peruskengät ja varmistuslaite, ja se on joku ihan siedettävän hintainen setti, jolla pääsee ihan mainiosti alkuun... :) Mun kengät maksoi muistaakseni jotain 125e ja olivat tosi keskihintaiset, kalliimpia, hienompia ja parempia löytyy sitten vaikka kuinka.