Tie Mancorasta Guayaquiliin ja sieltä Galapagossaarille oli erittäin monivivahteinen. Normaalisti matka Mancorasta Tumbesin kautta Guayaquiliin kestää n. 6 tuntia bussilla, mutta kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin ei meitä huvittanut lähteä riskeeraamaan henkeämme kaasupommien ja mielenosoittajien sekaan.
Valitsimme vaihtoehtoisen reitin jonka tiesimme pitkäksi ja osasimme jotenkuten suhtautua siihen. Odotimme n. 24h matkustamista. Emme kuitenkaan osanneet odottaa mm. sitä että joutuisimme lahjomaan rajavartioita päästäksemme rajan yli tai että jäisimme kahdeksaksi tunniksi maanvyörymän takia jumiin keskelle Andeja.
Onneksi sentään näkymät olivat hyvät!
Käytännön vinkki Ecuadoriin matkustaville: jos passisi hajoaa niin sieltä ei sitten ole mahdollista saada uutta, siis siitäkään huolimatta että maasta löytyy kaksi Suomen kunniakonsulaattia. Saksan ja Hollannin suurlähetystöistä voi saada paperin joka oikeuttaa matkustamaan Limaan Suomen suurlähetystöön hakemaan kallista pikapassia joka on voimassa vuoden. Älkää siis rikkoko passejamme Ecuadorissa! (Älkää myöskään antako rajavartioiden hajoittaa niitä!)
Btw, jos ongelma on ratkaistavissa pikaliimalla niin sellainen tuubi ei paljoa maksa. Virallinen ohje on tietysti kuitenkin mennä sinne Saksan/Hollannin suurlähetystöön, tämä myös sellaisessa tapauksessa että passi varastetaan.
Loppujen lopuksi matka-ajaksi kertyi 32h bussissa istumista ja se paljon odotettu Hiltonin varaus meni käytännössä hukkaan sillä ehdimme niihin ihaniin sänkyihin vain pariksi tunniksi nukkumaan emmekä ehtineet tutkia itse hotellia ollenkaan. :(
Monessa kohtaa matkan varrella olimme ihan varmoja ettemme ikinä ehtisi lennollemme ja missaisimme matkan pääkohteen kokonaan. Taistelu aikaa vastaan tuntui toivottomalta ja välillä jo jopa luovutimme. Onneksi emme kuitenkaan lopullisesti!
Onneksi kaikki kuitenkin aina lopulta päättyy hyvin ja nyt olemme onnellisesti Galapagossaarilla ja minä olen aivan täysin rakastunut kaikkeen siihen mitä olen tähän mennessä nähnyt! En malta odottaa huomista. :)
Tulevan viikon aikana postaustahti tulee olemaan hyvin hiljainen, voitte seurata kuulumisia La Vida Locan Facebook-sivulla, oikeiden postausten aika tulee sitten kun palaan arkeen ja Limaan. :) Nyt on aika nauttia mm. tällaisista maisemista:
Kommentit (11)
Ihanaa, että pääsitte kuitenkin turvallisesti perille.. kaikkeen tosiaan ei voi varautua, mutta siellä päin maailmaa matkustaessa tapahtua voi melkein mitä tahansa. Toivottavasti koko matkakassa ei mennyt rajavartioiden taskuihin! :)
Kunniakonsulaateista sai ennen helposti pikapassin, mutta biopasseja he eivät voi tehdä, joten nykyään tilanne on aika lohduton. Tämä siis tarkoittaa sitä, että on mahdotonta saada passia mistään maasta, jossa Suomella ei ole suurlähetystöä. Ja niitähän riittää.. kannattaa varoa myös Kolumbiassa, Boliviassa, Venezuelassa, Paraguayssa ja Uruguayssa, puhumattakaan Keski-Amerikan maista, jossa suurlähetystö on vain Nicaraguassa.
Mutta onhan maiden sisällä myös pitkiä välimatkoja. Jos passi hajoaa Skotlannissa, joutuu matkustamaan 12h bussilla Lontooseen hakemaan pikapassia.. nimim. kokemusta on.
Ihanaa lomaa!
Mulla ei ole onneksi ikinä ennen tullut vastaan näitä passiongelmia. Viiden vuoden passin tuleminen Suomesta kestää 5 viikkoa! Kenellä keskiverto-lomalaisella on mahdollisuus jäädä tuollaista odottamaan. Käytännössä on pakko ottaa se pikapassi.
Olin myös aina olettanut että kunniakonsulaatti voisi tehdä enemmän. Aika kurjaa että hätätilanteessa joutuu asioimaan muiden maiden suurlähetystöissä että pääsisi lähimpään omaan.. Toivottavasti ei vastaisuudessakaan osu omalle kohdalle mitään kurjaa passihässäkkää. :P
Limassa oleva suurlähetystö toimii muistaakseni keskuksena Perun lisäksi Ecuadorille,Kolumbialle ja ehkä Chilelle. Kuitenkin useammasta maasta joutuu hädän tullen Limaan ja noi välimatkat........ Jos ne voi olla jo maankin sisällä huikeita eikä ilman passia ei pääse lentämään... :D Hyi.
Joo, Liman suurlähetystö hoitaa nykyään suomalaisten asiat Kolumbiassa, Ecuadorissa ja Boliviassa myös (Chilessä on oma). Käsittääkseni ne hoitaa kans Venezuelan konsuliasioita, koska siellä ei enää ole suurlähetystöä. Limaan on kyllä aika matka hankkimaan uutta passia -jos on naapurimaassa. Pikapassin saa todella nopeasti, jos suurlähetystöön asti pääsee. Se on maksimissaan vuoden voimassa ja muistaakseni sain sen n. tunnissa. Mulla sattui olemaan vuonna 2001 valmistettu passi ja niissä oli valmistusvirheitä, joten niistä lähti helposti "tietosivu" irti, jos passin sattui avaamaan väärin. Onneksi kyseessä oli valmistajan moka, joten sain matka-, valokuvakuluista ja pikapassista rahat takaisin sekä ilmaisen uuden passin Suomeen saavuttua.
Huh,mikä matka! Mutta onneksi lopuksi kaikki hyvin.Olen kerran joutunut mottiin maavyörymän ja rankkasateiden vuoksi Venezuelassa,ja silloin kiroilutti kovasti;D
Mukavaa reissua!
Mä olen muutamia kertoja jäänyt mottiin, aina vuorilla.. :)
Kiitos!
Vastaan sun sähköpostiin heti kun on enemmän aikaa!
voi juma mitkä maisemat! olen kateellinen!!
On kyllä aika kivaa olla täällä :D
srywhd
t6alnn
76szvj
hdtvry