La Vida Loca 2.0 Matkablogi

Hiva oli Uzbekistanin matkan viimeinen päätepysäkki. Se sijaitsee läntisessä osassa Uzbekistania, aavikon keskellä aivan Turkmenistanin rajan läheisyydessä. Matka sinne kesti Buharasta tuskallisen kauan, sillä se jouduttiin taittamaan autolla Kyzylkumin autiomaan halki. Tämä kesti yli 8 tuntia.

Helpompi tapa saapua Hivaan olisi lentää Tashkentista Urgenchiin, joka muuten vaikutti erittäin mielenkiintoiselta kaupungilta sekin. Mutta oli Hiva (englanniksi Khiva, paikallisittain Xiva tai Хива) silti sen kaiken vaivan arvoinen, siitäkin huolimatta, että meillä jäi aikaa katsella paikkoja oikeastaan vain yhden puolikkaan päivän verran. Toki myös yövyimme Hivassa, mutta kaupungissa on todella harvassa paikassa katuvaloja, jonka vuoksi auringon laskettua ei nähtävää juuri ollut.

Kukaan ei tiedä miten vanha kaupunki Hiva todellisuudessa on, mutta yhden tarinan mukaan sen perusti Nooan poika Shem 2500 vuotta sitten tulvien jälkeen. Arkeologit ovat löytäneet merkkejä asutuksesta n. 2000 vuoden takaa.

Hiva oli muiden Uzbekistanin kaupunkien tavoin silkkitien välietappi matkalla Persiaan, ja yksi silkkitien merkittävimmistä orjakaupan keskuksista. Täällä kamelikaravaanit keräsivät voimia aavikon ylitystä varten, ja ainakin yksi kamelikaravaanien leposaleista oli muutettu ravintolaksi.

Kaupunki on kaksijakoinen: kaupungin ”ulkoreunaa” kutsutaan nimellä Dichan Kala, kun taas muureilla suojattua sisäkaupunki tunnetaan Itchan Kalana.

Itchan Kala oli Uzbekistanin ensimmäinen Unescon maailmanperintöluetteloon kirjattu kohde. Sen suojelemiseksi on saatu Unescolta tarkat määräykset, mutta näitä kuulemma noudatetaan ainoastaan silloin, kun Unescolta ollaan tulossa viralliselle tarkastuskäynnille. Tämä tarkoittaa käytännössä ainakin karjan paimentamista hetkeksi toisaalle. Nyt alueella näkyi suhteellisen paljon ainakin vuohia, vaikka tämä on Unescon puolesta kielletty.

Aikatulusyistä ehdimme käytännössä katsoa Hivasta vain pintaraapaisun verran Itchan Kalaa, jossa sijaitsee yli 50 historiallista monumenttia, sekä reilut 250 taloa 1700-1800-luvuilta.

Merkittävin näistä on turkoosina hohtava Kalta Minor, 29 metriä korkea minareetti, josta on tullut kaupungin symboli. Minareetista oli alkujaan määrä tulla kaupungin korkein rakennus (joka olisi samalla tuohon aikaan ollut koko Keski-Aasian korkein), n. 70-80m korkea – rakennuttaja vain sattui kuolemaan ennen, kuin sai työn valmiiksi, ja minareetin toinen yleinen nimitys onkin ”keskeneräinen torni”.

Tarinan mukaan työt keskeytettiin, sillä korkeammasta minareetista olisi ollut suora näköyhteys palatsin haaremiin. Tämän kertomuksen mukaan arkkitehti viskattiin tornista alas, kuten tuohon aikaan oli Uzbekistanin alueella tapana.

Virallisen selityksen mukaan minareetin rakentamishankkeen taustalla vaikuttanut Mohammad Amin Khan kuoli taistelussa turkmenistanilaisia vastaan Serakhissa. Mikä sitten lienee totuus, sepä olisi hauska tietää.

Kalta minorin edustalla olisi ollut tuskishattuja ja -kaulahuiveja myytävänä. Tuntui ainoastaan hieman absurdilta siinä +40C helteessä.

Tällaisen hatun olisin halunnut ostaa matkamuistoksi, mutta meillä oli liian hoppu seuraavaan kohteeseen.

Hivassa näkyi monessa paikassa tällaisia ”yleisiä uuneja”, joissa kuka tahansa saa käydä paistamassa leipää omiin tarpeisiinsa. Mummelilta saimme leipää maistiaisiksi, ja se oli todella rapeaa ja hyvää. ♥

Djuman perjantaimoskeijassa on 212 puista pilaria, joista jokainen on taidokkaasti kaiverrettu ja koristeltu.

Pakko myöntää, että Khivaan olisi halunnut tutustua vähän tarkemminkin. Varsinkin Tash Haulin palatsi olisi ollut mielenkiintoinen – nyt vain käytännössä kävelimme siitä läpi. Sen verran sentään ehdimme tarinoita kuulla, että meille näytettiin salaovi, josta orjatorin kaikkein kauneimmat naiset kuljetettiin hallitsijan haaremiin. Puuh.

Ehkä sitten seuraavalla kerralla, sekin.

Tutustumismatkan Uzbekistaniin tarjosivat Sahro Travels, Traveller-matkatoimisto sekä Turkish Airlines.

Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi.
Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba) ja Instagramissa (@vidalocasari)!
Voit myös tilata uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi tästä.