La Vida Loca 2.0 Matkablogi

Vodkan juonti alkoi jo lentokoneessa matkalla Tashkentiin. Koskaan ennen en ollut nähnyt lentohenkilökunnan kärryjä lastattuna niin täyteen viinaa! Hyvää Uzbekistanin matkaa, ajattelin, ja mietin miten tämä vodkanlipittely sattuu yhteen sen faktan kanssa, että uzbekistanilaisista 90% on muslimeja.

Ja sattuuhan se – uzbekit ovat olleet siinä mielessä fiksuja, että ovat omaksuneet itselleen sopivimmat osa-alueet kunkin alueellaan valtaa pitäneen kansan kulttuurista. Vodkan juonti juontaa juurensa aikaan, jolloin Uzbekistan oli osa Neuvostoliittoa.

Muutenkin uzbekistanilaiset sanovat olevansa huonoja muslimeja: he juovat viinaa, polttavat tupakkaa ja sallivat naistensa kulkea moskeijoissa normaaleissa vaatteissa. Mitään sen ihmeellisempiä pukeutumissääntöjä ei turistienkaan tarvitse noudattaa, ja se onkin hyvä varsinkin heinä-elokuussa, kun lämpötila keikkuu siinä neljänkymmenen paikkeilla.

Uzbekistan ei alkuun tunnu kovinkaan vastaanottavaiselta maalta, ainakaan jos asiaa tarkastelee lentokentältä käsin – rajamuodollisuudet ovat pitkät ja puuduttavat, ja jonoissa pätevät röyhkeimmän oikeudet. Suomalainenkin joutuu luopumaan periaatteistaan, ja kyynärpäät on hyvä teroittaa huippukuntoisiksi jo hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä – myös henkisesti.

Kaikella maailman rakkaudella sanoisin, että Tashkentin kansainvälinen lentokenttä on varmasti kamalin lentokenttä jossa olen käynyt, ainakin kunnes jotain yhtä vastaavan kamalaa sattuu eteen. Toisaalta tällaiseen lienee parasta suhtautua vain yhtenä osana kokemusta.

Viisumiasia sentään hoitui näppärästi, sillä sen oli hoitanut puolestani valmiiksi Traveller Oy. Viisumin sai kentältä saavuttaessa, eikä passia tarvinnut etukäteen lähetellä mihinkään.

Mutta niin vain loppuvat matkailijan kamaluudet diktatuurissakin siihen, kun lentokentältä vihdoin pääsee ulos: Uzbekistan on hätkähdyttävän mielenkiintoinen paikka, jossa silkkitien aikaiset karavaaniseraljit, moskeijat ja susirumat neuvostokerrostalot seisovat sulassa sovussa vierekkäin. Ihmiset hymyilevät leveästi kultaiset hampaat auringossa välkkyen, ja historiallisten yksityiskohtien parissa voisi viettää todella pitkiä aikoja.

Viisumi kuitenkin myönnettiin tällä kertaa vain viideksi päiväksi, joten oli pakko yrittää ehtiä nähdä siinä ajassa niin paljon kuin suinkin mahdollista. Siispä lentokentältä suorin tein Samarkandiin (Samarqand), seuraavana päivänä Buharaan (Bukhara/Buxoro), sieltä edelleen Hivaan (Khiva/Xiva), josta lentäen takaisin Tashkentiin (Toshkent).

Ehtihän siinäkin, mutta valtavan paljon jäi myös näkemättä – tai katsottavaksi seuraavalla kerralla!

Samarkand on Keski-Aasian vanhin kaupunki, ja yksinkertaisesti upea. Normaalisti turistit kärrätään Samarkandiin Tashkentista junalla, mutta tällä hetkellä nopeat junat ovat testikäytössä uudella rataosuudella, ja palaavat normaaleille reiteilleen vasta loppuvuodesta. Junalla matka taittuu nopeasti ja mukavasti (matka-aika n. 2h), mutta ei bussimatkakaan mikään mahdoton ole.

Samarkandista jatkoimme matkaa Buharaan jälleen pikkubussin kyydissä, mutta normaalisti tämänkin välin voi matkustaa junalla (matka-aika n. 3h). Uzbekistanin tiet ovat aika huonossa kunnossa, joten suosisin kyllä matkustusmukavuuden maksimoimiseksi junaa – bussilla liikkuessa menee myös paljon aikaa hukkaan.

Buhara on Samarkandin tapaan ollut keskeinen paikka silkkitien varrella, ja sen historiallinen keskusta on kuin valtava ulkoilmamuseo. Yksi vaikuttavimmista vierailukohteista oli Bolo-Khauzin moskeija, joka toimi neuvostovallan aikaan biljardihuoneena.

Buharasta suuntasimme Kyzylkumin autiomaan halki lähellä Turkmenistanin rajaa sijaitsevaan Hivaan. Hiva, kuten kaikki Uzbekistanin merkittävät kaupungit tuntuvat olevan, on historiallisesti mielettömän kiinnostava paikka. Hivan merkittävin nähtävyys on Itchan Kalan linnoitus, joka oli silkkitien viimeinen välietappi ennen aavikon ylitystä Persiaan.

Hivan kyljessä sijaitsevasta Urgenchista lensimme Uzbekistan Airlinesin lennolla takaisin Tashkentiin. Ulkoministeriön matkustustiedotteen mukaan kotimaan lentoliikenteessä käytettävä kalusto saattaa vielä olla osittain neuvostoaikaista, eikä sen kunto välttämättä täytä kansainvälisiä standardeja. Uzbekistan Airlines on kuitenkin turvallinen vaihtoehto: sitä ei ole listattu mustille listoille, ja mekin lensimme liki uudella koneella. Suomesta Uzbekistaniin lentää helpoiten ja edullisimmin Turkish Airlinesilla.

Tashkentissa kiertely jäi ajanpuutteen vuoksi vähälle. Kävimme kuitenkin tutustumassa mm. itsenäisyyspuistoon, sekä kansakunnan suureen ylpeydenaiheeseen, metroon. Metroasemat ovat muuten samalla bunkkereita, jotka on rakennettu kestämään ”vihollisten ydiniskut” sekä maanjäristykset.

Auton ikkunasta matkalla lentokentälle näin vielä paljon sellaista, mitä olisin halunnut katsoa tarkemmin. Lienee siis syytä siirtää Keski-Aasian kiertomatka korkeammille sijoille tulevien matkahaaveiden listalla.

Oli oikeastaan pelkästään sattumaa, että edes päädyin Uzbekistaniin – se ei ollut listallani, enkä varmasti vielä moneen vuoteen olisi tullut itse ajatelleeksi matkustavani sinne. Mutta sellaista se on, elämä – kohdalle sattuvia tilaisuuksia, joihin kannattaa tarrata kiinni.

Uzbekistan on suljettu valtio, joka on merkitty maailman sananvapauskarttaan mustalla. Uzbekistanilaiset joutuvat mm. anomaan valtiolta luvan maasta ulos matkustamiseen, ja passiin merkitään myös muut tärkeät tiedot, kuten avioliitot ja omistetut kiinteistöt. Rangaistukset rikollisuudesta ovat kovia, ja presidentiksi valitaan kerta toisensa jälkeen sama mies n. 90% äänisaaliilla. Ei Uzbekistan ongelmaton maa ole, mutta toisaalta – mikäpä olisi?

Matkailijalle Uzbekistan on kaikesta huolimatta turvallinen kohde, jossa riittää valtavasti nähtävää, ja jossa paikalliset ovat todella vieraanvaraisia ja ystävällisiä. ♥

Tutustumismatkan Uzbekistaniin tarjosivat Sahro Travels, Traveller-matkatoimisto sekä Turkish Airlines

Käy tykkäämässä La Vida Locan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa seikkailuja myös Twitterissä (@sarrrrba), Snapchatissa (@vidalocasari) ja Instagramissa (@vidalocasari)!

Save