Kahdeksan vuotta sitten näihin aikoihin odotin malttamattomana muutaman kuukauden päässä häämöttävää vaihto-oppilasvuottani Meksikossa. Olin suuren seikkailuni alkaessa juuri täyttänyt 18 vuotta, ja siten ainakin omasta mielestäni aivan hirmuisen aikuinen ja valmis valloittamaan vaatimattomasti vaikka koko maailman. Espanjaa osaamattoman ujopiimän lähettäminen yksin matkalle kohti meksikolaista pikkukylää vastasi todellisuudessa kuvainnollista molskahdusta suoraan uima-altaan syvään päätyyn – ainoa vaihtoehto oli alkaa uimaan. Se siitä maailmanvalloituksesta.
Espanjan kieli toki tarttui käynnistysvaikeuksien jälkeen nopeasti ja Suomeen palattuani itkin kuukausikaupalla ikävääni takaisin, mutta sitä ei käy kieltäminen, etteikö alku Meksikossa olisi ollut suomalaispumpulissa eläneelle melkoinen järkytys sekä hyvässä että pahassa. Sellaisen järkytyksen soisi kohtaavan vaikka kaikkia tämän maan nuoria, sillä perspektiivin hakeminen kauempaa on usein hyvinkin hyödyllistä, varsinkin jos on joskus vaikea nähdä niitä asioita jotka ovat kaikkein lähimpänä.
Ehkä osa nuorison tukemiseen käytettävistä valtion euroista pitäisikin käyttää systemaattiseen tulevaisuuden toivojen lähettämiseen vuodeksi ulkomaille? Sillä on nääs kovin huikea vaikutus ihan kenen tahansa itsetuntoon kun huomaa pärjäävänsä maailmassa ihan itse, puhumattakaan tietysti ulkomailla karttuvasta kielitaidosta, josta tuskin kukaan keksii pahaa sanottavaa. Kulttuurien tuntemus sekä kansainvälinen verkostoituminen lienevät myös yleisesti tavoiteltavia ns. hyviä ominaisuuksia.
Siispä kaikki vanhemmat: lähettäkää lapsenne maailmaa katsomaan! Pärjäävät kyllä, mokomat, siinäkin tapauksessa, että näyttävät päällepäin aivan täysin vauveliineilta, kuten allekirjoittanut näyttää noihin aikoihin ainakin näiden kuvien perusteella näyttäneen:
Kommentit (23)
Mua edelleen vähän harmittaa, ettei mun perheellä koskaan ollut varaa vaihto-oppilasvuoteen, mutta oma au pair-aika paikkasi vähän tuota :) Sama miten sinne ulkomaille lähtee kunhan lähtee! Mun elämän upein kokemus oli ainakin tuo au pair-aika.
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com
Just ton takia musta olis hyvä idea että tähän olis joku määrä X rahaa käytettäväksi, että kaikilla halukkailla voisi olla mahdollisuus lähteä vaihtariksi! Mä olin itse Rotary kautta, eli ei tullut sillä tavalla kalliiksi kuin monella kaupallisella järjestöllä. Au-pair-juttua harkitsin aikoinaan, mutta se kaatui siihen etten oikein ollut sellainen tyyppi joka haluaisi touhuta lasten kanssa. :)
Kyllä, ja vaihto-oppilasvuosi on vieläpä aika turvallinen tapa toteuttaa tuota maailmanvalloitusta. Mun perheellä ei valitettavasti ollut siihen varaa, mutta jos joskus on omia lapsia, niin toivon kovasti, et heille vois tarjota mahdollisimman paljon kv-kokemuksia.
Nauroin tuolle Sari-vauvelille jo Instagramissakin. :D
Nimenomaan on turvallista, ja mm. se perheessä asuminen on niin uskomattoman rikastuttava kokemus, että huh! :)
Meikä tässä juuri täyttelee learning agreementeja Andrés Belloon Santiagoon. Opiskelen myös Porvoon HH:ssa niinkun säkin. Aika lailla tasan kolmen kuukauden päästä lähtö ja hyppäys altaan syvään päähän, espanja ei oo meikän vahvuus mutta sitähän sinne mennään oppimaan! Hirrrrveen jännittävää.
Oi miten ihanaa! Aivan mahtavan upeaa matkaa, siellä se espanja tarttuu sitten viimeistään! :) Ai että oon kade..... :D
Vaihtarivuosi on kyllä niin arvokas kokemus että sitä en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Jotain asioita tietysti olisi voinut tehdä toisin, mutta hankala on näin 10 vuotta myöhemmin kääntää 15-vuotiaan pahimmassa teini-iässä olevan pikku-Annen päätä enää. :D
Isojen järjestöjen kautta vaihtarivuoden hinnat kipuavat kyllä kieltämättä aika pilviin ja oppilaaksi haluavan perheellä ei välttämättä ole rahoja laittaa likoon. Jonkinlaista tukeahan noihin voi hakea mutta se ei varmaan ole kauhean helppoa saada. Koulut voisivat järjestää enemmän jonkinlaisia vaihto-ohjelmia, mutta tietysti sellainenkin vaatii resursseja ja rahaa, joita tunnetusti ei ole. Parin viikon lyhytvaihdot on kivoja, mutta ei niistä saa samanlaista kokemusta tai "hyötyä" irti, kuin vuodesta.
Olen ollut viime aikoina paljon tekemisissä oman järjestöni kanssa ja pohtinut paljon myös omaa vaihtovuotta. Mietin sitä, kuinka vuoden aikana hiljaisista hiirulaisista kuoriutui ihan erilaisia ihmisiä ja minkälaista elämänkokemusta sai, kun piti yrittää yksin selviytyä. Kaikillehan se ei sopinut ja osa lähti omia aikojaan kotiin (tietysti Japani kohteena oli muutenkin aika haastava jo itsessään).
Sama juttu, kyllähän sitä joitakin juttuja tekisi hyvinkin eri tavalla. :D Kaikkein merkittävin asia on minustakin juuri tuo muutos hiljaisesta hiirulaisesta joksikin vähän vähemmän hiljaiseksi. Ja ehdoton kyllä koulujen vaihto-ohjelmille! Tämä on minusta niin tärkeä asia että tähän voisi ottaa jostain vähän vähemmän tärkeästä rahaa... ;)
Mä oon kyllä niin samaa mieltä sun kanssasi! Toimittaja Rauli Virtanen myös kirjoitti muistaakseni Reissukirjassaan, että opintosuunnitelmassa pitäisi olla aukko, jonka aikana vanhempien olisi pakko lähettää kultamussukkansa Timbuktuun, josta tulevaisuuden toivojen pitäisi itse löytää takaisin :D Mutta joo, itse olin myös aikoinani katkera siitä, etteivät vanhempani päästäneet minua Brasiliaan vaihtoon, jonne pääsystä silloin haaveilin suuresti. Uhosin tuolloin, että siinä tapauksessa pidän lukion jälkeen välivuoden ulkomailla - ja niin teinkin. Tosin olisin saattanut sen pitää vaikka vaihdossa olisinkin ollut, kuka tietää. Mutta lisää pitäisi ehdottomasti olla jo lukioiässä edullisempia, lukioidenvälisiä vaihtomahdollisuuksia. Onneksi kuitenkin kaikilla on tasavertainen mahdollisuus lähteä viimeistään korkeakoulun kautta. Minuakin kutsuu juurikin Meksikon vaihto elokuussa! :)
Mun mielestä toi olis tosi hyvä opetusmetodi :D Timbuktuun ja takaisin! Ihanaa matkaa Meksikoon, meillä on ehkä suunnitteilla matka sinne ensi kevääksi... Toivotaan että se toteutuu. :)
2ylnhj
zmjacb
u5gpnq
k88761
ri31jb